Pukkimäkeä

Äänekoski ja sen myllyjen historia

Myllylahkojen synnystä

Jakokunnan lahkomylly Äänekoskessa 1920-luvulla

Kunnollisen myllyn rakentaminen ja sen ylläpito, patoaminen, teiden rakentaminen ja myllyn käyttäminen edellytti lähes aina useiden talojen tai torppien osallistumista. Näin syntyivät myllylahkot, jotka viimeistään opettivat isännät teolliseen ja kaupalliseen yhteistoimintaan. Aikaa myöten myllytoiminnasta tuli mylläreille myös ammatti. Myllyt alkoivat jauhattaa maksua eli myllytullia vastaan. Tässä vaiheessa Ruotsin kruunu puuttui kuitenkin peliin. Kustaa Vaasa määräsi 1542, että jos jalkamyllyssä jauhettiin palkkiota vastaan, oli kruunulle suoritettava tästä vero. Lisäksi Juhana III antoi lähes kaikkia kotitarvemyllyjäkin haittaavia määräyksiä ja 1585 kaikki myllyt luetteloitiin ja asetettiin verolle. Kustaa Adolf sääti 1625 kaikille jauhatuksille kulutusveron luonteisen jauhatusveron. Jauhatusveron nimi tosin muutettiin vuonna 1634 henkiveroksi.

Vain aateliston, sotilaiden ja papiston myllyt olivat verovapaita, mutta tosin poikkeuksiakin oli. Verotulojen vähetessä huonojen vuosien vuoksi verolle pantiin myös potentiaaliset myllynpaikat, mikä tosin takasi verojen maksajille koskioikeudet. Mylläreillekin asetettiin byrokratian edellyttämiä pätevyysvaatimuksia. Vero kääntyi lopulta 1600-luvun huonoina aikoina itseään vastaan: Jos mylläri maksoi veronsa rehellisesti, myllyn toiminta kävi kannattamattomaksi ja verotulot vastaavasti vähenivät. Vasta 1800-luvulle tultaessa kotitarvemyllyt tulivat verottomiksi ja 1882 myllyvero lakkautettiin kokonaan.

Seutukunnan myllyt 1800- ja 1900-luvuilla

Äänekosken länsirannalla sijainnut ratasmylly oli 1800-luvun puolivälissä Laukaan kunnan suurin myllyrakennus. Se oli yli 5 metriä korkea ja 13 metriä pitkä kaksikerroksinen laitos, jossa oli kolme myllynkiviparia. Suuren myllyn pelkkään jauhokivien tuuttiin mahtui kaksikin tynnyriä eli yhteensä noin 293 litraa viljaa yhdellä kertaa. Vuorokaudessa myllyssä voitiin jauhaa peräti 16 tynnyriä viljaa, kun vastaavasti pienimpien seudun kotitarvemyllyjen kapasiteetti oli vain muutama kappa eli noin 4,6 litraa ja sekin vain parin viikon aikana keväisin. Äänekosken ratasmylly oli alun perin ollut useamman omistajan yhteinen lahkomylly, jonka omistivat Honkolan ja Laurilan talot. Tehtaiden alkaessa rakentua kosken länsirannalla sijainnut ratasmylly siirrettiin 1890-luvun puolivälissä pois tehdasalueen tieltä Viiskulmaan. Kosken itäpuolella sijainnut Paadentaipaleen jakokunnan lahkomylly oli edellistä pienempi ja vasta vuonna 1891 siihen asennettiin toinen kivipari.

Jalkamyllytekniikka myllyissä

Yksinkertaisen jalkamyllyn tekniikka

Vanhimmissa vesivoimalla pyörivissä myllyissä oli yleensä suuria ongelmia toiminnan tasaisuuden kanssa varsinkin silloin, kun niiden toiminta perustui yksinkertaiseen jalkamyllytekniikkaan. Siinä myllynkiviä pyöritti yksinkertainen pystyasentoon asennettu akseli, jonka alapäässä oli vaakatasossa koskesta voimaa ottavat lavat. Puron vesi ohjattiin puukourun avulla pystysuoran puuakselin toiselle sivulle, jossa se osui akseliin kiinnitettyihin siipiin pannen ne ja samalla koko akselin pyörimään. Härkin- eli jalkamyllyä käytettiin yleensä viljan jauhatuksessa, jolloin akselin yläpää pyöritti jauhinkivistä ylempää. Jauhojen karkeutta voitiin säätää kasvattamalla kivien välystä. Tämä hoidettiin kiilaamalla akselia ylöspäin. L-muotoinen kiilauslaite muistutti hahmoltaan ihmisen jalkaa, josta tulee nimitys jalkamylly. Tällainen myllyn tekniikka oli hyvin herkkä veden virtausmäärien muutoksille ja vedenpinnan korkeuden vaihteluille. Varsinkin pienissä koskissa oli vain pari viikkoa keväällä niin sopiva määrä vettä, että mylly saatiin toimimaan kunnollisella hyötysuhteella. Toisaalta taas keväisin koskissa saattoi useinkin olla niinkin runsaasti vettä, että puolet myllystä oli tulvaveden alla. Näistä syistä johtuen suurin osa vuodesta jauhettiinkin kotona raskailla ja hitailla käsikivillä. Tämä varsinkin silloin, jos ei ollut mahdollista lähteä kauemmaksi jauhattamaan. Suurimpien koskien myllyille oli usein pitkät jonot ja tulijoita riitti hyvinkin kaukaa.

Seutukunnan varhaisimmat myllyt

Äänekosken suurista myllyistä verotietojen mukaan vanhin oli 1600-luvun alussa kosken länsirannannalla sijainnut mylly. Se tosin lakkasi pyörimästä vielä samalla vuosisadalla ilmeisesti katovuosien takia. Mämmeläiset laittoivat 1600-luvun puolella toisen suuren myllyn pyörimään Mämmenkosken itäiseen haaraan. Äänekosken itärannan myllyn tiedetään olleen paikallaan jo 1700-luvun alkupuolelta. Sen laittajina olivat Kovalan, Suomenniemen, Paatelan, Piilolanniemen Honkolan ja Mannilan talot. Piilolanniemeläiset rakensivat jälleen oman myllynsä länsirannalle ilmeisesti 1700-luvun puolivälin jälkeen ja tällä kertaa alemmaksi koskeen. Nämä suuret myllyt päihitettiin vasta 1800-luvun loppupuolella, kun ratasmyllyt rakennettiin ensin Parantalan koskeen eli silloiseen Myllypuroon ja Hietamankoskeen, johon tuli seudun suurin mylly. Seudun vanhin tunnettu mylly oli kuitenkin Kaakkolammen alapuolella Niiniveden ja Kuhnamon välissä.

Ratasmyllytekniikka myllyissä

Ratasmylly

Jalkamyllyä tehokkaampi malli oli vaaka-akselinen ratasmylly, joka vaati vastaavasti myös enemmän vesivoimaa toimiakseen kunnolla. Siinä kosken virtausvoima otettiin käyttöön vaakatasossa veden virtaukseen nähden sijaitsevasta vesirattaasta. Ratas saattoi sijaita joko itse myllyrakennuksen sisä- tai ulkopuolella. Rattaissa on jalkamyllyä enemmän siipipinta-alaa, joten sen synnyttämä pyörimisliike oli tasaisempaa ja siten helpommin hallittavissa. Vesirattaalta pyörimisliike siirrettiin kulmavaihteen avulla pystysuoraksi pyörimisliikkeeksi, joka antoi käyttövoiman myllyn jauhinkiville. Tällainen myllyn malli kuului uutuuksiin, joita luostarilaitos levitti ympäri Eurooppaa ja se saapui Eteläiseen Suomeen 1440-luvun alkupuolella.

Ensimmäiset tullimyllyoikeudet

Tullimyllyoikeudet oli erikseen anottava sellaiselle myllylle, jolla aiottiin jauhaa viljoja lahkokunnan ulkopuolisille henkilöille maksua eli tullia vastaan. Luvasta myllyn piti maksaa vuosittaista tullia kruunulle. Myös myllärin palkka tuli tullata jauhettaviksi tuoduista viljoista, jotka mylläri ensiksi otti sivuun. Tullimyllyksi kannatti hakea vain niitä myllyjä, joille tulijoita riitti kauempaakin. Ensisijaisesti ne olivatkin ympäri vuoden pyöriviä ns. virtamyllyjä, jotka toimivat vesiratastekniikalla. Äänekosken myllyn haki Erik Piilonen tullimyllyksi vuonna 1856. Siihen olikin hyvät edellytykset kosken vuolaimmassa kohdassa, johon se oli uudelleenrakennettu vanhan kotitarvemyllyn sijaan. Ylempänä koskessa oli vaatimaton Kaijalaisen jalkamylly. Vastarannalla olevalle Paadentaipaleen jakokunnan lahkomyllylle riitti vettä noin puolen vuoden ajalle. Se sai tullimyllyoikeudet vasta vuonna 1887. Tullimyllyoikeudet olivat Mämmenkosken myllyllä jo 1850 ja Parantalan myllyllä 1851. Parantalankosken myllyllä oli jo aiemminkin ainakin vuodesta 1733 alkaen ollut tullioikeus.

Myllytoiminta joutui vaikeuksiin Äänekoskessa

Puunuiton nopeasti lisäännyttyä 1860- ja 1870-luvuilla, alkoi myllyillä olla vaikeuksia. Uittorännien rakentaminen ja kunnossapito oli yhä tärkeämpää. Samaten koskien ruoppaus alkoi olla välttämätöntä tukkien ripeälle ja haitattomalle uitolle. Aivan uuteen tilanteeseen Äänekoskella tultiin, kun koskeen päätettiin rakentaa teollisuutta 1896. Hautalan talo siirrettiin tästä syystä nykyisen tehtaan portin kohdilta kauas nykyisen Teollisuuskadun alkuun. Tehtaan tulo tiesi myös itärannan myllyn siirtoa, sillä kosken virtaamaa piti voida säätää tehtaan vesitarpeen mukaan ja uomaa raivattiin varsinkin kosken yläosasta syvemmäksi. Samalla koskea padottiin ohjaamaan vesi uuteen kanavaan virran länsirannalle. Kerrotaan, että uudistuksista suivaantunut mylläri Hiskias Nieminen poltti myllynsä, jonka jälkeen se rakennettiin uuteen paikkaan alemmas koskea. Vanhin koskessa ollut ns. länsirannan mylly, jota 1800-luvun lopulla Erik Piilosen jälkeen pyöritti Kalle Piilosen veli Jussi Piilonen, oli vielä pahemmin syntyvän teollisuuden tiellä. Se siirrettiin tästä syystä kosken rannalta Viiskulmaan, jossa se olikin aina vuoteen 1935 asti. Käpänmyllynä tunnettu rakennus herätti seutukunnalla pahennusta ja oli myös ilkivallan kohteena, joten se purettiin lopulta.

Myllyt ja rakennelmat Äänekoskessa

Vuonna 1895 teollisuutta suunniteltiin sekä Äänekoskeen että Hietamankoskeen. Näistä sittemmin vain Äänekoski toteutui ja sinne rakennettiin tehdas. Alla olevassa kaksiosaisessa kuvassa on rinnakkain kartta Äänekoskesta, sen rakennelmista ja myllyistä 1800-luvun lopulla. Kuvan toinen puoli esittää Äänejärven ja Kuhnamon välille jäävän alueen nykyistä rakennetta ja siihen sijoittuneita teollisuuslaitoksia. Vertaamalla keskenään näitä eri ajankohtana otettuja kuvauksia samasta alueesta, voidaan tehdä muutamia mielenkiintoisia havaintoja:

KOHTA A): Likimain nykyisen Hiskinmäen sillan alta kosken itärannalla alkoi ennen pitkulainen saari, joka ylettyi suunnilleen hieman alempana olleen veturitallin tasolle saakka. Saaren alaosassa sijaitsi ennen ns. Kaijalaisen mylly.
KOHTA B): Tehdasta rakennettaessa kosken koko vesivoima ohjattiin länsirannalla olleen turbiinikanavan kautta voimalaitokseen. Tätä varten kosken alkuperäiset purkausreitit padottiin. Vielä tänäkin päivänä pieni osa näitä rakenteita on näkyvissä kanavan itärannalla heti Hiskinmäen sillan alapuolella. Nämä jäänteet lienevät vanhimpia Äänekosken tehtaan alueella olevia rakennelmia.
KOHTA C): Kosken itärannalla suunnilleen nykyisen CP Kelco Oy:n tuotantolaitosten kohdalla sijaitsi Mannilan lahkomylly.
KOHTA D): Vuonna 2011 alas ajetun paperitehtaan perälaatikon paikkeilla sijaitsi ennen silloisen Laukaan kunnan suurin mylly. Se oli yli 5 metriä korkea ja 13 metriä pitkä kaksikerroksinen laitos, jossa oli kolme myllynkiviparia. Äänekosken ratasmylly oli ollut alun perin useamman omistajan yhteinen mylly, jonka omistivat Honkolan ja Laurilan talot. Tehtaiden alkaessa rakentua kosken länsirannalla sijainnut suuri ratasmylly siirrettiin 1890-luvun puolivälissä pois tehdasalueen tieltä Viiskulmaan.

Havainnekartta alueesta

Kuvanpuoliskojen välillä on aikaa noin 115 vuotta. Aika pitää sisällään kirkonkylän kehityksen syrjäisestä kyläpahasesta suureksi teollisuuskaupungiksi.

Äänekosken koskiuoman muutokset 114 vuoden ajalla välillä 1896-2010.

Kosken alajuoksua paperitehtaan alta on kavennettu voimakkaasti. 1980-luvulla käynnistyneen ja 2011 alasajetun paperikoneen koko perälaatikko ja suuri osa märkää päätä lepää vanhan koskiuoman alajuoksun päällä.

Lähteet