Tehtaan ammatteja tai toimia
Pääasialliset työaikamuodot Pukkimäellä
Pukkimäen asuntoalue oli Äänekoski Oy:n työntekijöilleen 1920-luvulla rakentama alue. Siitä syystä siellä asuvien perheiden vanhemmista vähintään toinen oli, joskus jopa molemmat, olivat työssä Äänekosken tehtailla. Ihmiset tekivät pääosin keskeytymätöntä 3-vuorotyötä eli TAM37. Tämä tarkoittaa sitä, että työtä tehtaassa tehtiin kolmessa vuorossa seitsemänä päivänä viikossa. Pienempi osa työntekijöistä teki päivätyötä eli TAM15. Se puolestaan tarkoitti sitä, että työtä tehtiin yhdessä päivätyövuorossa viitenä päivänä viikossa.
Tehtaan ammatteja tai toimia
Pukkimäellä asuvien ihmisten ammatit Äänekosken tehtailla olivat hyvin pitkälle niitä samoja, joita löytyi lähes kaikista sen aikaisista suomalaisista puunjalostusteollisuuslaitoksista. Ammattien nimikkeet olivat muovautuneet aikojen kuluessa melkeimpä vakioiksi. Joissakin tapauksissa paikalliset erityistarpeet tosin saattoivat luoda niihin yleisistä linjoista poikkeavia esiintymiä. Työehtosopimusjärjestelmä oli vuosien aikana myös omalta osaltaan tasoittanut ammattinimikkeiden kirjoa ja luonut niiden sisälle lukuisia ammattiryhmiä ja palkkauksellisia portaita.
Tyypillisinä ammatteina Äänekosken tehtailla ovat esimerkiksi: apukeittäjä, apulämmittäjä, apuvalkaisija, asentaja, cmc-mies, etikkamies, etumies, haihduttaja, hakkimomies, hioja, hitsaaja, hollanterimies, huoltomies, höyläri, jauhaja, kaappimies, kalkkikiven nostaja, kartonkimies, keittäjä, kemikaalimies, kiisumies, kiisun polttaja, kirvesmies, kloorimies, klooridioksidimies, koneenhoitaja, koneteknikko, korjausmies, kuivaaja, kuivaamon hoitaja, kuoppamies, laaduntarkkailija, laborantti, laitosmies, lajittelija, lastaaja, linjamies, liuosmies, lämmittäjä, maalari, mallinottaja, mallipuuseppä, myrkkymies, näytteenottaja, paalaaja, pakkaaja, paperinlajittelija, peltiseppä, pesijä, pillimies, prässimies, puristinmies, rasvaaja, rullamies, sahaaja, saksimies, seppä, sihtimies, siivooja, sylinterimies, sähköasentaja, tehdastyöläinen, teknikko, tislaaja, trukinkuljettaja, turbiininhoitaja, työmies, työnjohtaja, uunimies, vaakamies, valkaisija, varamies, varastoapulainen, varastomies, varastonhoitaja, vartija, vesilaitoksenhoitaja, veturinlämmittäjä, viilaaja, vuorokorjausmies, vuoromestari, vuorovaramies, ylösottaja jne.
Tilastotietoja Äänekosken tehtailta
Maan hallitus aloitti tulopolitiikan kauden vuonna 1968 tekemällä aloitteen neuvotteluista laajan tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaamisesta. Vuonna 1967 oli tehty 31% devalvaatio ja aloite oli osa sen jälkihoitoa. Työmarkkinajärjestöt tarttuivat haasteeseen ja vuonna 1968 solmitussa Liinamaa I-sopimuksessa kaikki saivat pennimääräisen yhtä suuren palkankorotuksen tuottavuuden nousua vastaavasti.
Seuraavassa joitakin otantoja vuoden 1968 äänekoskelaisten teollisuustyöntekijöiden, johtajien ja toimihenkilöiden palkkatasosta. Esimerkkeinä käytetään tavallisia teollisuusammatteja. On huomattava, että taulukon summat ovat vuosiansioita. Verrattaessa vuoden 1968 markkoja vuoden 2013 euroihin verrataan siis rahan absoluuttista ostovoimaa. Muunnettavien rahasummien suora vertailu ei ole mielekästä. Esimerkiksi koneenhoitajan vuosiansio 11400 mk vuodelta 1968 vastaa ostovoimaltaan nykyrahassa 17100 euroa.
| Palkkatasovertailu vuodelta 1968 | ||
|---|---|---|
| Ammattinimike tai toimi | Palkka [mk] | Vastaa [€] |
| Vuorineuvos | 103100 | 154722 |
| Dipl.ins. teht.joht. | 35500 | 53275 |
| Vuoromestari | 15617 | 23440 |
| Koneenhoitaja | 11400 | 17100 |
| Valkaisija | 9280 | 13930 |
| Sylinterimies | 8960 | 13450 |
| Kaappimies | 8490 | 12740 |
| Haihduttaja | 8180 | 12276 |
| Rullamies | 8139 | 12214 |
| Hioja | 7995 | 11998 |
| Pakkaaja | 7798 | 11702 |
| Tehtaiden palveluksessa yli 50 vuotta olleet | ||
|---|---|---|
| Nimi | Syntynyt | Kuollut |
| Ahonen Toivo | 4.4.1891 | 18.11.1968 |
| Auranen Väinö | 9.11.1896 | 11.4.1962 |
| Blomberg Aleksi | 15.6.1887 | 19.12.1958 |
| Honkonen Eelis | 22.8.1887 | 23.4.1960 |
| Häkkinen Kalle | 11.1.1892 | 23.11.1964 |
| Hytönen Ensio | 16.8.1900 | ei tiedossa |
| Hytönen Onni | 4.7.1903 | ei tiedossa |
| Kajander Aleks | 2.8.1895 | ei tiedossa |
| Kalenius Vihtori | 30.10.1898 | ei tiedossa |
| Karanen Toivo | 2.7.1898 | ei tiedossa |
| Kauppi Veikko | 25.2.1899 | ei tiedossa |
| Kettunen Kalle | 15.4.1879 | 15.11.1961 |
| Korpela Matti | 31.5.1898 | 28.12.1969 |
| Korpela Onni (*) | 1.4.1886 | 12.9.1965 |
| Limsten Jaakko | 19.8.1899 | 8.1.1968 |
| Mannström Otto | 13.3.1904 | ei tiedossa |
| Nastonen Emil | 9.3.1893 | ei tiedossa |
| Nyholm Valpas | 18.8.1891 | 11.1.1962 |
| Ruosteinen Aleksi | 5.11.1893 | ei tiedossa |
| Simonen Oskari | 8.2.1892 | ei tiedossa |
| Tourunen Kalle | 28.5.1896 | 26.8.1962 |
| Väyrynen Matti | 17.3.1899 | ei tiedossa |
(*)Korpela Onni palveli yhtiötä yli 60-vuotta.
| Paikalliset tekniset johtajat ja heidän apulaisensa | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| J.E. Hammarén | Tekn.joht. | 1895-1905 |
| Georg Holm | Tekn.joht. | 1905-1911 |
| Bruno Ungern | Tekn.joht. apul. | 1908-1912 |
| Bruno Ungern | Tekn.joht. | 1912-1942 |
| Gösta Dahl | Käyttö- ja voimainsinööri | 1934-1936 |
| Gösta Dahl | Tekn.joht. apul. | 1936-1942 |
| Erik Asplund | Tekn.joht. | 1942-1951 |
| Arnold Sundholm | Tekn.joht. | 1951-1952 |
| Paperi- ja kartonkiteollisuus | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Sten Berger | Johtaja | 1912-1917 |
| Onni Aulo | Johtaja | 1917-1919 |
| Einar Albrecht | Johtaja | 1919-1925 |
| Frijof Olander | Käyttöinsinööri | 1921-1925 |
| Fritjof Olander | Johtaja | 1925-1961 |
| Arvo Reipas | Käyttöinsinööri | 1951-1961 |
| Arvo Reipas | Johtaja | 1961- |
| Sulfiittiselluloosatehdas | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Bo Kuve | Johtaja | 1937-1967 |
| Sulfaattiselluloosatehdas | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Olavi Sonni | Käyttöinsinööri | 1955-1959 |
| Olavi Sonni | Osastopäällikkö | 1959-1961 |
| Olavi Sonni | Johtaja | 1961-1967 |
| Selluloosateollisuus | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Olavi Sonni | Johtaja | 1967-1976 |
| Erkki Aalto | Johtaja | 1976-1988 |
| Saha | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Bertel Kulvik | Johtaja | 1900-1918 |
| J.B. Lund | Johtaja | 1918-1942 |
| Axel Hallberg | Johtaja | 1943-1944 |
| Erkki Puustio | Johtaja | 1946-1955 |
| Matti Ryöti | Johtaja | 1955- |
| Kemian teollisuus | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Fredrik Klingstedt | Johtaja | 1947-1948 |
| Gösta Juup | Johtaja | 1948-1953 |
| Kauko Nevalainen | Johtaja | 1954-1966 |
| Matti Toivonen | Johtaja | 1966-1971 |
| Keskuslaboratorio | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Gunnar Blomqvist | Johtaja | 1949- |
| Metsäosasto | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| E.T. Nyholm | Johtaja | 1903-1908 |
| Bruno Alanco | Johtaja | 1909-1941 |
| Curt Block | Johtaja | 1942-1945 |
| Onni Laihanen | Johtaja | 1946-1967 |
| Matti Puttonen | Johtaja | 1967-1969 |
| Pääkonttori | ||
|---|---|---|
| Nimi | Toimi | Vuodet |
| Oskari Ahti | Johtaja | 1898-1909 |
| Fred. Michelsson | Kirjanpitäjä | 1905-1906 |
| Fred. Michelsson | Johtaja | 1909-1938 |
| Oskari Friman | Johtaja | 1938-1944 |
| Ben Gummerus | Toim.joht. siht. | 1942-1945 |
| Ben Gummerus | Johtaja | 1945-1946 |
| Gösta Liljeroth | Kirjanpitäjä | 1939-1945 |
| Gösta Liljeroth | Kirjanpitopäällikkö | 1945-1961 |
| Gösta Liljeroth | Johtaja | 1961- |
Ammattinimikkeitä ja sisältöjä
Käydään lyhyesti läpi joitakin tehtaan ammattinimikkeitä ja avataan hieman niiden takana olleita työtehtäviä. Tehtäväkuvaukset ovat pakostikin aika yleisluonteisia ja ne on tarkoitettu lähinnä sellaisia lukijoita varten, jotka eivät ole työskennelleet koskaan tehtaassa ja jotka siten eivät tunne teollisuuden työtehtävien rakenteita ja nimikkeitä.
Si-sellutehdas
Kiisumies ja uunimies
Sellun keitossa tarvittavat kemikaalit valmistettiin kiisuosastolla. Sula rikki pumpattiin rikkiuuniin, jossa se hajotettiin ennen polttoa pisaroiksi höyryn avulla. Rikin palamisessa syntyvää lämpöä käytettiin hyväksi uuniin liittyvässä höyrykattilassa. Höyrykattilan läpi kulkenut rikkidioksidipitoinen kaasu jäähdytettiin ja puhallettiin sitten happotorniin. Siellä alhaalta ylöspäin nouseva rikkidioksidi ja ylhäältä alaspäin valuva vesi reogoivat kalkkivien läsnäollessa muodostaen tarvittavaa heittohappoa. Osaston toiminnasta vastasi vuorossa kaksi miestä kiisumies ja uunimies. Kuten ammattinimikkeetkin paljastavat kiisumies vastasi rikkikiisun käsittelystä ja uunimies taas rikin polttoprosessista ja syntyvän rikkidioksidin käsittelystä. Happotornin hoito tehtiin päivätyöajassa. Siihen kuului kalkkikivien kuljetus hissillä tornin yläpäähän. Siellä kivet kaadettiin kahteen koko happotornin korkuiseen absorptiotorniin. Työ kiisutehtaalla oli hyvin likaista ja osin epäterveellistäkin. Tästä johtuen osastolla on si-sellutehtaan ainoa sauna.
Keittäjä ja apukeittäjä
Senaikaisissa sellutehtaissa sellu keitettiin suurissa usean sadan kuution kokoisissa keittokattiloissa. Keittoprosessi tapahtui eräkeittomenetelmällä, jossa kukin keitin valmisti vuorollaan selluerän jatkojalostusta varten. Tehtaalla oli sen toiminta-aikana 2-4 keitintä. Keittämön toiminnasta vastasi kaksi henkilöä: keittäjä ja apukeittäjä. Varsinaisesta sellunkeittoprosessista vastasi keittäjä. Hänen toimenkuvaansa kuului seurata ja säätää keittoprosessin etenemistä ja päättää se halutun kappaluvun tultua saavutetuksi. Apukeittäjä puolestaan avusti keittäjää keittimien lastutäytössä ja keittokemikaalien annostelussa sekä keittimen tyhjennyksessä eli puhalluksessa keiton valmistuttua. Normaalin keiton vaiheet olivat: keittimen lastutäyttö, happotäyttö, keittimen lämpötilan nosto, keitto max. 130 asteessa, kaasutus, syrjäytys, tyhjennys eli puhallus ja keittimen mahdollinen pesu ja huolto uutta keittoerää varten.
Kuoppamies
Sellukeiton valmistuttua se puhallettiin keittimestä massakuopille, jossa ns. mustan massan pesu suoritettiin suurissa sihtipohjaisissa pesukuopissa. Niissä massaa pestiin runsaalla puhtaalla vedellä. Si-menetelmän heikkous oli se, että syntyvät jätevedet menivät varsinkin alkuvaiheessa osaksi luontoon. Massakuopilla oli keiton puhalluksen jälkeen erittäin voimakas ja pistävä rikkipitoisten keittokaasujen käry. Osaston toiminnasta vastasi vuorossaan yksi mies, jonka ammattinimike oli kuoppamies.
Sihtimies
Massakuopilta pesty valkaisematon selluloosa pumpattiin sihtiosastolle, jossa selluloosa siirtyi aluksi oksanerottimiin. Niissä keskimäärin 2% tuotannosta erotettiin oksina ja hajoamattomina lastuina. Sen jälkeen massa puhdistettiin keskipakoislajittimin ja pyörrepuhdistimin. Osaston toiminnasta vastasi yksi mies, jonka ammattinimike oli sihtimies.
Valkaisija ja apuvalkaisija
Sihtiosastolta valkaisematon selluloosa siirtyi valkaisimoon. Sulfiittiselluloosatehtaalla siirryttiin 1950-luvun puolivälin paikkeilla tuottamaan valkaistua si-selluloosaa. Selluloosa ei ole luonnostaan valkoista, vaan vaaleat ärisävyt tai puhdas valkoisuus ovat monivaiheisen valkaisuprosessin tulosta. Valkaisu tarkoittaa siten massan aineosien värin poistamista tai muuttamista. Massan valkaisu aloitettiin sekvenssillä, jossa käytettiin useita peräkkäisiä klooraus- ja hypokloriittivaiheita. Näillä kemikaaleilla voitiin tuottaa vain puolivalkaistua selluloosaa. Vasta klooridioksidin käyttöönotto mahdollisti täysvaalean ja lujan selluloosan valmistuksen. Valkaisulaitoksen toiminnasta sellutehtaassa vastasi valkaisija ja hänen apunaan työskenteli apuvalkaisija.
Haihduttaja
Sellun keitossa syntyvä jäteliemi sisältää paljon orgaanisia aineita. Jäteliemestä poistettiin vettä haihduttamalla, jolloin sen kiintoainepitoisuus saatiin nousemaan. Tämän jälkeen syntynyttä korkeakiintoainepitoista jätelientä voitiin polttaa voimalaitoksen kattilassa. Haihduttamoa hoiti vuorossa yksi mies, jonka ammattinimike oli haihduttaja
Myrkkymies
Selluloosan valkaisussa tarvittavat valkaisukemikaalit valmistettiin klooridioksidilaitoksella. Klooridioksidin valmistamiseen tarvittiin kloraattia, rikkihappoa ja rikkiä. Laitoksen toiminnasta vastasi vuorossa yksi mies, jonka ammattinimike oli myrkkymies tai klooridioksidimies.
Koneenhoitaja ja kaappimies
Valkaistu selluloosa kuivattiin, leikattiin ja paalattiin valmiiksi 200kg kuljetusyksiköiksi, joita nimitettiin paaleiksi. Ylösottokonetta eli kuivauskonetta ajoi vuorossa koneenhoitaja. Hänen tehtäviinsä kuului vastata kuivatun selluloosan laadusta ja kuivauskoneen tehokkaasta käytöstä vuorossaan. Kuivauskoneen osat olivat: Kamura, I-puristin, II-puristin, välikuivain, III-puristin, märkäleikkuri ja kuivauskaappi. Koneenhoitajalla oli apunaan prosessin kuivauskaappia hoitava kaappimies. Kaappimies vastasi paperitehtaan sylinterimiestä.
Pakkaaja, saksimies, vaakamies ja kääremies
Kuivattu ja arkitettu selluloosa paalattiin konesalin prässillä 200kg paaleiksi. Pakkaustyö tehtiin neljän miehen ryhmässä, jossa kääremies teki varsinaisilla pakkauslinjalla työskenteleville kahvi- ja ruokatauot. Selluloosan pakkaustyö oli rasittavaa liukuihihnatyötä.
Käytöntarkkailija
Jokaisessa vuorossa oli kuivauskoneella käytöntarkkailija. Hänen tehtäviinsä kuului tuotetun selluloosan laadun tarkkailu ja raportointi jatkuvasti prosessista otettavien näytteiden avulla. Käytöntarkkailijat olivat jokaisessa vuorossa sellutehtaan harvoja prosessissa työskenteleviä naisia.
Trukinkuljettaja
Jokaisessa vuorossa oli yksi trukinkuljettaja, jonka tehtävä oli siirtää valmistettu ja paalattu selluloosa konesalista selluvarastoon.
Vuorovaramies
Jokaisessa vuorossa oli yksi vuorovaramies, jonka tehtävä oli toimia alueellansa sairaustapauksissa tuuraajana
Kemikaalien vastaanottaja
Sellun valkaisuprosessissa tarvittavien kemikaalien vastaanotosta huolehti päivätyössä 2-3 miestä. He vastaanottivat tehtaalle kloorin, rikkidioksidin ja kloraatin.
Paperitehdas
Koneenhoitaja
Paperinvalmistusprosessin ehkä tärkein ammattimies oli koneenhoitaja. Hän vastasi paperikoneen märkäpään toiminnasta ja syntyvän paperin laadusta ja paperikoneen tehokkaasta käytöstä vuoronsa aikana. Paperikoneen pääosat olivat perälaatikko, viiraosa, puristinosa ja kuivausosa. Paperikoneen sydän oli perälaatikko, jonka säädöillä määriteltiin pitkälle syntyvän paperin laatuominaisuudet. Paperikoneenhoitajalla oli apunaan prosessin kuivausosaa hoitava sylinterimies.
Sylinterimies
Paperikoneen kuivanpään toiminnasta vastasi sylinterimies. Hänen tehtäviinsä kuului osaltaan huolehtia siitä, että valmistuva paperi täytti laatuvaatimukset ja että koneen kuivausosa toimi tehokkaasti. Paperikoneen kuivausosa oli usein useita kymmeniä metrejä pitkä suurista kuivaussylintereistä muodostuva osa. Paperiraina kulki kiemurrellen höyryllä lämmitettyjen kuivausosan sylintereiden lomitse ja samalla siitä poistui vettä ja paperi kuivui. Usein sylinterimies oli vuoronsa koneenhoitajan varamies.
Rullamies
Tuotannossa syntynyt paperi rullattiin kuivauksen jälkeen paperikoneessa kiinni olevalla popeksi kutsutulla rullakoneella suuriksi koko paperikoneen levyisiksi rulliksi, joita kutsuttiin tambuureiksi. Popesta ja syntyneistä tambuureista vastasi rullamies.
Rullakoneenhoitaja ja apulainen
Popelta syntyneistä tambuureista valmistettiin pienempiä asiakasrullia rullakoneella. Koneen toiminnasta ja syntyvien rullien laadusta vastasi rullakoneenhoitaja. Hänellä oli apunaan rullakoneapulainen
Sihtimies
Paperitehtaan sihtimies työskenteli Lepolaksi kutsutulla osastolla, jossa valmistettiin paperikoneella tarvittavia apuaineita ja puhdistettiin paperikoneelle menevää massaa epäpuhtauksista. Sihtimies myös huolehti paperikoneen tarvitseman massan pumppauksista koneen perälaatikolle.
Hiomo
Etumies
Kartonki- ja paperivalmistusprosessissa tarvittiin hioketta. Sitä valmistettiin hiomoksi kutsutulla osastolla. Hioketta valmistettiin painamalla veden läsnäollessa kuorittuja puupöllejä kovalla paineella pyörivää hiomonkiveä vasten. Hiomon tuottaman hiokkeen laadusta vuoronsa aikana vastasi hiomon etumies.
Hioja tai puunsyöttäjä
Jokaisessa hiomon vuorossa oli kaksi hiojaa, jotka hoitivat puiden syöttämisen kolmeen hiomokoneeseen. Hiojat työskentelivät vuorotellen kelkaksi kutsutussa laitteessa kahden tunnin jaksoissa. Kelkalla kolmelle hiomokoneelle menevät puu syötettiin koneen syöttöaukolle, josta ne putosivat pyörivän kiven päälle. Tämän jälkeen hiontaprosessi alkoi ja uusi puuannos voitiin syöttää odottamaan vuoroaan. Puut eivät aina kulkeneet prosessissa halutulla tavalla, vaan niitä jouduttiin ajoittain oikomaan keksien avulla.
Traktorimies
Jokaisessa hiomon vuorossa oli yksi traktorinkuljettaja. Hän hoiti ulkokentältä puiden syötön hiomon sisälle vievälle kuljettimelle.
Muita ammatteja tai toimia tehtaalla
Vuoromestari
Jokaisella tehtaalla vuorossa oli vuoromestari. Hän toimi vuoronsa työntekijöiden esimiehenä ja vastasi viimekädessä vuoronsa tuotannon laadusta ja määrästä. Vuoromestari oli yleensä teknisen koulutuksen saanut teknikko.
Päivämestari
Tehtaan osaprosesseille oli usein määritelty oma päivätyöajassa toimiva päivämestari. Hän ei useinkaan ollut vuorossa olevien vuoromestarien esimies, vaan toimi näihin nähden toimeksiantosuhteessa. Päivämestarit vastasivat alueidensa koneiden ja laitteiden tehokkaasta käytöstä ja niiden toiminnan kehittämisestä ja kunnossapidosta. Päivämestari oli yleensä teknisen koulutuksen saanut teknikko.
Ylimestari
Useille tehtaille oli määritelty ylimestarin toimi. Ylimestari oli tehtaan vuoromestareiden esimies ja osallistui koko tehtaan toiminnan kehittämiseen, tuotannon laadun varmistamiseen ja tuotantomäärien maksimointiin. Ylimestari oli yleensä teknisen koulutuksen saanut teknikko.
Insinöörikunta
Jokaisella tehtaan osastolla oli oma insinöörikuntansa, joka vastasi koko tehtaan tuotantomääristä ja taloudesta sekä tuotannon laadusta. Ammattinimikkeinä oli tällöin esim. käyttöinsinööri, kehitysinsinööri tai käyttöpäällikkö. Insinööri oli usein teknillisestä opistosta valmistunut opistoinsinööri tai teknisen koulutason opinnot suorittanut kokenut teknikko. Joskus myös Di eli yliopistosta tai korkeakoulusta valmistunut diplomi-insinööri. Tehtaiden johdossa toimivat poikkeuksetta korkeakoulututkinnon suorittaneet diplomi-insinöörit.
Lähteet
- Suolahden ja Äänekosken verokalenteri 1968
- Äänekoski Mills 1896-1996, Jaakko Auer, Pekka Soininen, 1996
