Kartonkitehdas
Kartonkituotannon historia
Lokakuun 10. päivänä 1896 pidettiin Äänekoski Oy:n ensimmäinen yhtiökokous Tampereen lähellä Kyroskosken tehtaalla. Tässä kokouksessa kauppaneuvos L.J. Hammarén, insinööri J.E. Hammarén sekä johtaja Edvin Hammarén katsoivat uuden yhtiön syntyneen ja sen toiminnan alkaneen. Samaisessa kokouksessa insinööri Hammarénin omissa nimissään hankkimat maa- ja vesialueet Äänekosken ja Mämmenkosken varsilta siirrettiin uuden syntyneen yhtiön haltuun.
Vanhaa kartonkikonetta 1960-luvulla
Lokakuussa 1897 uudessa yhtiössä päätettiin kartonkikoneen hankinnasta Yhdysvalloista. Hankittava konetyyppi oli tuolloin Suomessa täysin uusi ja tulevan käyntiinlähdön turvaamiseksi päätettiin koneenhoitaja Josef Granstedt lainata Kyroskoskelta ja lähettää heti Yhdysvaltoihin tutustumaan paikan päällä koneeseen ja sen ominaisuuksiin. Tilattu uusi kartonkikone, jonka otsakaaressa oli valettuna vuosiluku 1898, toimi Äänekoskella tuotantokäytössä kaikkiaan yli 70-vuotta aina pysäyttämiseensä 17.5.1969 saakka. Tänä aikana alunperin 1800-luvun lopun insinööritaidolla suunniteltu ja rakennettu sekä myöhemmin modernisoitu kartonkikone osoittautui erittäin lujatekoiseksi ja varmatoimiseksi.
Koneen käyttövoimana vesi
Turbiinihalli nykyisessä paperitehtaan rakennuskannassa
Aivan teollisen toiminnan alkuvuosina käyttövoima kartonkikoneseen saatiin vesivoimasta. Konesalin vierelle koskiuoman varteen oli rakennettu turbiinihalliksi kutsuttu laitos, jonka sisällä Keiteleen vesivoima pyöritti noin 9 metrin putouskorkeuden voimalla useita hyvin suuria vesiturbiineja. Turbiinihallista voima siirrettiin valta-akselin kautta varsinaiseen konesaliin, jossa se jaettiin monimutkaisten hihnojen ja akselien verkoston kautta pyörittämään kartonkikonetta sekä sen apulaitteita. Turbiinihallin seinässä oli laivan ruoria muistuttava ohjauspyörä, josta koneen tuotantonopeutta voitiin säätää. Tuotantonopeusalue uudella kartonkikoneella oli ilmeisesti välillä 7-35 m/min ja sen rataleveys oli noin 1600 mm. Ensimmäisenä koneenkäyttäjänä oli tiettävästi Helminen-niminen mies. Hyvin muistettavia koneenhoitajia myöhemmältä ajalta ovat olleet mm. Emil Laitinen, Evert Kautto, Otto Hiekkala, Edvard Kauppinen, Huuko Manström, Eemil Manström, Pentti Hänninen ja Yrjö Hirvi, joka siirtyi eläkkeelle 1968 palveltuaan yhtiötä 45-vuoden ajan. Kalanterimiehiä olivat mm. Viljo Kautto, Matti Kautto, Lassi Hakulinen. Arkkien vastaanotossa työskentelivät mm. Maija Hokkanen ja Anneli Virsunen. Nauhapoikana ainakin Väinö Kautto.
Koneen käyttövoiman tuottama vesiturbiini oli kuitenkin teholtaan varsin pieni ja se ei aina jaksanut pyörittää konetta kunnolla. Toisaalta tulvien aikana keväisin koneen käyntinopeus tahtoi muuttua omia aikojaan ja tuotetusta tavarasta ei tullut grammalleen suunniteltua. Tämän varsin kiusallisen tuotannonhallintaongelman ratkaisemiseksi pakkasalissa oli paljon naisia punnitsemassa ja lajittelemassa tuotantoa. Kun tilauksia oli ympäri maailmaa ja koneella ajettiin monia eri grammapainoluokan tuotteita, voitiin syntynyt hieman epäkurantti tuotanto usein siirtää toisen asiakkaan tilauksiin likimain priimaksi tuotannoksi. Tälläisen kartonkikoneen säätöongelman ja sitä seuranneen jälkikäsittelyn toiminnan on kuitenkin väkisinkin täytynyt aiheuttaa tilausten myöhästelyjä sekä välivarastojen ja kokonaan hylätyn tuotannon kasvua tehtaan sisällä. Toisin sanoen tuotannon hallittavuudessa ja stabiilisuudessa oli tuolloin melkoinen ongelma. Tällä seikalla on ollut todennäköisesti erittäin merkittävä rooli kartonkikoneen voimanlähteen muuttuessa myöhemmin vesivoimasta höyryn kautta sähköön.
Kartonkikoneen tuotantotilat olivat kahdessa eri kerroksessa. Alemmassa kerroksessa sijaitsi itse kartonkone. Sen valmis arkitettu tuotanto siirrettiin rakennuksen ylempään kerrokseen, jossa se punnittiin ja lajiteltiin uudelleen. Rakennuksen alempaan kerrokseen oli lisäksi sijoitettu puuhiokkeen valmistukseen ja käsittelyyn tarvittavat laitteet. Tehtaan yhteydessä oli myös korkea tornimainen kuivauskanaali märkien käsintehtyjen arkkien kuivausta varten. Kuvaukseen menevät arkit ripustettiin käsin vaunuun, jolla ne siirrettiin kuivauskanaaliin sisälle. Kuivuneet arkit poistettiin myöhemmin kanaalista vaunun avulla ja pakattiin maailmalle lähettämistä varten.
Vesivoimasta luovutaan käyttövoimana
Vesivoima kartonkikoneen käyttövoimana oli epävarma ja huojuva. Koneen tuotantonopeus tahtoi runsaan veden aikana pikkuhiljaa kasvaa ja vastaavasti vähäisen veden aikana turbiinilla oli vaikeuksia koneen pyörittämisessä. Parhaimmillaan turbiinihallissa oli käytössä 13 kpl vesiturbiineja, joista pelkästään valaistuksen tarpeisiin tarvittiin neljän turbiinin teho. Näistä vaikeista ongelmista huolimatta kartonkikonetta ajettiin vesivoiman avulla vuosikymmenien ajan. Myöhemmin yhtiön voima-aseman höyryntuottokyvyn lisääntyessä konetta pyöritti jonkin aikaa höyrygeneraattori ja 1920-luvun lopulla koneen käyttövoimaksi saatiin viimeinkin sähkö, jolloin valta-akselit ja hihnat hävisivät tehtaalta kokonaan ja niiden tilalle tuli sähkömoottoreiden armeija.
Vuonna 1926 höyryvoimalaitoksen laajennuksen yhteydessä saatiin käyttöön de Laval -tyyppinen lauhdutusturbogeneraattori teholtaan noin 3000 kW. Tämä uusi voimanlähde teki mahdolliseksi puuhiomon uudistamisen, paperitehtaan, sahan ja eräiden muidenkin tehdasosastojen sähköistämisen. Puuhiomoon hankittiin tässä yhteydessä uusi tehokas ketjuhiomokone, jota käytti suuri 1500 hv sähkömoottori. Uusi hiomokone lisäsi merkittävästi yhtiön hiokkeen tuotantokykyä ja paransi tuotetun puuhiokeen laatua sekä sen tasaisuutta.
Vanha kartonkitehdas ja puuhiomo pysäytetään
Äänekosken vanha kartonkitehdas oli peräisin 1800-luvun lopulta. Vuosien saatossa sen ajanmukaistettukin tekniikka oli auttamatta jäänyt vanhanaikaiseksi ja tuotteen laadussa oli toivomisen varaa. Näistä syistä johtuen tehtaan tilauskanta oli ollut jo vuosia hyvin heikko. Koneella valmistettiinkin sen tuotannollisina loppuvuosina pääosin käärekartonkia tehtaiden omaan käyttöön. Lopullisesti vanha kartonkitehdas ja puuhiomo ajettiin alas 17.5.1967 yhtiön uuden kartonkitehtaan ja puuhiomon käynnistyttyä virran itärannalla. Samalla eräs merkittävä aikakausi Äänekosken tehtaiden historiassa oli tullut päätökseensä. Olihan koko Äänekosken nykyisen tehdasintegraatin kehittyminen saanut alkunsa vanhan kartonkitehtaan ympäriltä.
Uuden kartonkitehtaan rakentaminen
Kartonkiitehtaan rakennustyömaata 1964
Yhtiössä tehtiin huhtikuussa 1963 päätös uuden kartonkitehtaan ja puuhiomon rakentamisesta Äänekoskelle. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin toukokuussa 1964 ja vuoden 1966 tammikuussa ne oli saatu tehtyä pääosin päätökseen. Uuden koneen vuosituotanto tuli olemaan 50000 tn ja sen päälaitteistot oli hankittu Wärtsilä-yhtymältä. Uusi kone otettiin käyttöön tammikuussa 1966 ja tehtaan päätuotteen taivekartongin valmistus vientiin aloitettiin seuraavassa kuussa. Samaan aikaan rakennettu uusi puuhiomo tuotti hioketta kartonki- ja paperitehtaiden käyttöön. Uuden kuorimon rakennustyöt alkoivat maaliskuussa 1965 ja sen oli valmistuttuaan määrä tuottaa puuraaka-ainetta hiomon ja sulfiittiselluloosatehtaan käyttöön.
Uudistuksia kartonkitehtaalla
Tehtaalla tehtiin 1980-luvun alussa suuria parannustöitä, joiden tarkoituksena oli kapasiteetin lisääminen ja laadun parantaminen. Tässä yhteydessä uudistettiin lähes koko koneen märkäpää ja kuivausosan toimintaa tehostettiin. Investoinnilla nostettiin koneen nopeus 300 metristä 500 metriin minuutissa. Myös 2000-luvun alussa koneeseen tehtiin mittavat investoinnit, joiden tavoitteena oli saada aikaan uusi kartonkilaji, jossa yhdistyvät SBS-kartongin hyvä vaaleus ja taivekartongin jäykkyys. Toisin sanoen SBS- ja FBB-kartonkien parhaita ominaisuuksia pyrittiin yhdistämään hyödyntämällä BCTMP-massan vaaleusominaisuuksia kartongin keskikerroksessa. Projektin muita strategisia tavoitteita oli lisätä tuotantokapasiteettia 115 000 tonnista 160 000 tonniin vuodessa ja samalla keskittyä valmistamaan pelkästään Carta Solida ja Carta Integra -nimisiä uusia kartonkilajeja.
Lähteet
- m-real Äänekoski, 2002 –kartonkikoneen uusinta onnistui hienosti, tiedotelehtinen
- Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011
- Äänekoski Mills 1896-1996, Jaakko Auer, Pekka Soininen, 1996
- Äänekosken tehtaat 75-vuotta, Jaakko Auer, 1971
- Valokuvat: Äänekosken kaupunki, Äänekosken tehdasmuseo