kirkon tuhopoltto 15.7.1968

Sisä-Suomen lehti 16.7.1968

Äänekosken kirkko 15.7.1968

Äänekosken kirkko 15.7.1968

Äänekosken seurakunnan 1907 valmistunut puurakenteinen kirkko tuhoutui tuhopolttajan sytyttämästä palosta korjauskelvottomaksi maanantaita vasten yöllä. Palo havaittiin klo 02 aikaan ohikulkijain toimesta, jolloin kirkon Keiteleentien puoleisen räystään ja kellotapulin räystään alla olivat jo ilmiliekit. Paikalle saapuneilla Äänekosken molemmilla palokunnilla oli vaikea työ saada tulen eteneminen pysäytetyksi. Itse kirkon sisällä se onnistui nopeammin, mutta kellotapulin sisässä se oli vaikeampaa. Siellä tuli sai alhaalta ylöspäin nousevan voimakkaan vedon turvin sellaisen vallan, että tapulin kelloineen pelättiin milloin tahansa romahtavan nurin. Palomiehet joutuivatkin työskentelemään tapulin lähellä koko ajan sortumisuhan alla. Sammutustyöltä puuttui lisäksi tehoa, koska ei ollut käytettävissä tilkasautoa, jonka avulla kellotapulin tornin luukuista olisi tehokkaammin voitu suunnata vesi sisään palokohteisiin.

Tulen valtaa saatiin rajoitetuksi vasta vähän ennen klo 04, jonka jälkeen lisäreserveiksi hälytetyt Konginkankaan ja Uuraisten palokunnat saattoivat lähteä palaamaan kotiinsa. Tällöin olivat kellotapulista lieskat jo loppuneet ja palo jatkui enää kytevänä aivan tapulin peltikattoisessa huipussa sekä itse kirkkosalin ullakolla ja urkuparvella. Kello 06 mennessä oli näissäkin päästy jälkisammutusvaiheeseen ja voitiin vain todeta tuhopolttajan saaneen työnsä tehtyä. Kirkko oli käytännöllisesti katsoen korjauskelvoton. Kellotapuli pintalaudoitusta lukuunottamatta oli sisältä palanut aivan karrelle. Arveltiin jopa, että seuraava navakka tuuli voisi sen luhistaa. Urkuparvi ja vuonna 1966 valmistuneet uudet urut tuhoutuivat myös kokonaan ja kirkkosalin katto sekä seinien yläosat paloivat sisältä karrelle. Kirkon permannon penkit ja seinien alaosat säästyivät tulelta, mutta sammutusvesi teki niissä pahoja tuhoja.

Palossa useita sytytyskohtia

Äänekosken kirkko 15.7.1968

Äänekosken kirkko 15.7.1968

Palokuntalaisten tunkeutuessa kirkkoon sakastin oven kautta oli alttaritaulu jo palanut pilalle. Alttarin päälle juuri alttaritaulun kohdalle tuhopolttaja oli tehnyt yhden sytytyskohdan. Alttarikaaren sisäpuolella olevalla papin polvistumiskorokkeella oli toinen sytytyskohta, josta löytyivät riekaleiksi palaneen messukasukan ja kahden mustan kaavun jäännökset. Kellotapulissa, jossa tuli sai kaikkein suurimman vallan, oli kolmas sytytyskohta. Urkuparvella lähellä urkuja oli ilmeisesti ollut myös sytyskohta. Palonsyyn tutkimuksissa alttarin läheltä löytyi tyhjä bensiiniastia ja kaksi siihen sopivaa korkkia.

Sakastista ja muualtakaan kirkosta ei todettu varastetun mitään. Tuhopolttaja oli tunkeutunut kirkkoon sakastin ikkunasta lyömällä lasin sisään ja kiivennyt ikkunan lähellä sijainneilta paloportailta. Palokuntalaisten aukimurtaman sakastin oven kautta pystyttiin sammutustöiden aikana pelastamaan kirkkohopeat, -tekstiilit ja -kirjat yms. pikkuirtainta. Myös alttaritaulun molemmin puolin sijainneiden ikkunoiden lasimaalaukset saatiin ehjinä talteet.

Palon havaitsijat

Tuhopolttaja oli valinnut sopivan ajankohdan tuhotyölleen. Pohjoinen kolea sade piiskasi seutua, kun hän kenen näkemättä hiipi pimeään kirkkoon sisälle. Kirkon ohi vievällä Keiteleentiellä ei liikkunut varmasti montakaan yöllistä kulkijaa tähän aikaan. Ensimmäisiin tulipalon havaitsijoihin kuului suolahtelainem Sulevi Hytönen, joka autollaan ohi ajaen näki lieskat. Hän kiiruhti välittömästi taksiasemalle, josta vieraspaikkakuntalaisena varmimmin tiesi löytävänsä puhelimen. Siellä päivystämässä ollut autoilija Nuora yritti useamman kerran hälytyskeskukseen, joka kuitenkin oli varattu. Hälytys oli jo ilmeisesti annettu. Kirkkoa vastapäätä asuva leskirouva Heli Pietikäinen oli havainnut palon samoihin aikoihin ja oli yksi hälytyksen ensimmäisiä tekijöitä.

Palohälytys annettiin 02:00

Hälytyskeskus antoi hälytykset palokunnille seuraavasti: Klo 02:00 Äänekosken VPK, 02.10 tehtaan palokunta, 02:15 maalaiskunnan ja Suolahden palokunnat ja klo 03:15 Uurasten sekä Konginkankaan palokunnat. Äänenkosken VPK:n saapuessa paikalle oli tuli valloillaan kirkon räystään ja tapulin räystään alla sekä pyöreiden ikkunoiden kohdalla. Näihin suunnattiin ensimmäiset toimenpiteet kahdesta palopostista. Apuun pyydettiin heti tehtaan palokuntaa. Käytössä olleet 2-tuuman ruiskut olivat tehottomia ja palo yltyi tapulia ylös päin. Kun 3-tuuman suihkut saatiin kohteeseen, alkoi kamppailu edistyä.

Aluksi ei havaittu kirkon alttaripäässä olevaa tulta, vaan keskityttiin vain näkyviin liekkeihin. Vasta suntion ehättäessä pelastamaan irtainta tavaraa havaittiin tulen tehneen jo tuhoaan alttaripäädyssä. Siellä eivät seinät olleet ottaneet tulta ilmeisesti vedon puutteen takia. Paineilmalaittein varustautuneet VPK:n ja tehtaan palomiehet tunkeutuivat sakastin ovesta sisälle kirkkoon ja tällöin paljastui myös palon syy kanistereineen ja sytytyspesäkkeineen. Alttaritaulua ei enää voitu pelastaa, vaan se oli palanut jo käsiin hajoaviksi riekaleiksi. Hautausmaan puolelta keskeltä saatiin ikkunasta tehokas vesisuihku sisään kirkkoon ja urkuparven palopesäkkeeseen. Ne saatiinkin sammumaan ennen kuin kirkon pääpääty ehti palaa romahtamisvaaraan asti. Kellotapulin sammuttaminen oli kuitenkin paljon sitkeämmässä ja sammutusmiehet saivat koko ajan olla varuillaan tapulin kaatumisen ja kellojen tipahtamisen varalta. Kun 4-5 ruiskua kasteli tapulin ulkokuorta, eivät sen sisärakenteetkaan päässeet palamaan nurkista puhki ja niin tapuli jäi kuin ihmeen ansiosta vielä pystyyn ja jopa kellotkin paikalleen.

vedensaanti vaikeutti sammutustöitä

Vedensaannissa oli aluksi vaikeuksia, kun useammasta vesipostista yhtäaikaa ottaen ei riittänyt tehokasta painetta. Kun vesilaitoksella saatiin kaikki pumput toimimaan ja ruiskut nostamaan järeillä letkuilla kirkonrannasta vettä, rupesi teho riittämään ja reserviin kutsuttujen kahden palokunnan ei tarvinnut enää osallistua sammutustyöhön. Suolahden ja maalaiskunnan palokunnat osallistuivat koko ajan sammutustyöhön. VPK:n palokunta toimi varapalopäällikköjen Reino Liimataisen ja Tauno Närhen johdolla ja heidän tilannearvionsa mukaan ei tikasauton tilaaminen Jyväskylästä asti olisi enää hyödyttänyt mitään. Tehtaan palokuntaa johti varapäällikkö Olavi Harju.

Kirkon vakuutukset olivat kunnossa

Äänekosken VPK päätti palapaikalla tilanteen rauhoituttua jatkaa jälkisammutusta ja vartioitia 24 tuntia eteenpäin eli tiistaiaamuun asti. Seurakunnan taloudenhoitaja Aarne Pajusen kertoman mukaan kirkon palovakuutusta lisättiin juuri tänä vuonna noin puolella, joten se oli vakuutettu 600.000 markasta. Summan katsotiin vastaavan vahinkoja, mutta sillä ei kuitenkaan uutta kirkkoa pystytä läheskään rakentamaan. Vuonna 1965 saadut uudet urut vakuutettiin heti täydestä hankinta-arvostan eli 90.000 markasta, joka vastaa myös vahinkoja. Lisäksi kirkon irtaimisto vakuutettu 35500 markasta.

Äänekosken tuhoutunut puukirkko

Äänekosken tuhoutunut 61-vuotias puukirkko oli arkkitehti Yrjö Blomstedt'in suunnittelema. Kirkko valmistui vuonna 1907 ja se oli ensimmäisen kerran käytössä saman vuoden jouluna. Myöhemmin arkkitehti Alvar Aalto suoritti sen sisustuksen uudelleen suunnittelun. Tällöin kirkko sai varsin tummat värit seiniinsä. Jälkeenpäin taiteilija Urho Lehtinen laati uuden sisussuunnitelman, jonka jäljiltä kirkko sai heleät vaaleat ja valoisat värinsä. Äänekosken kirkkoa pidettiin ainutlaatuisena ja sen suunnittelija oli sisällyttänyt siihen selvästi uusromanttisia vaikutteita. Alexandra Sold'in käsialaa oleva kaunis alttaritaulu tuhoutui palossa täysin, mutta Urho Lehtisen lasimaalaukset alttaritaulun vieressä pelastuivat.

Tuhopolttaja pidätettiin aamulla klo 8

Kirkon alttarin läheltä löydetty bensiinikanisteri ja kirkon ulkorakennuksen seinään kiinnitetty juliste saattoivat paikallisten poliisien epäilyt jo heti yönä määrättyyn suntaan. Jo ennen aamunkoittoa tuhopolttaja oli ehtinyt mahtailla teollaan. Poliisilla oli helppo työ löytää tekijä aamulla klo 08 kauppalan yksityisasunnosta. Hän on 1939 syntynyt poikamies Äänekosken kauppalasta. Hän ei tehnyt pidätettäessä vastarintaa, vaan käyttäytyi asiallisen tyynesti ja tunnusti tekonsa uskonnollisen pakotteen synnyttämäksi. Pidätetty oli ennestään poliisin tuttu.

Tuhopolttaja motiivi

Tuhopolttaja teetti seinäjulisteen kesäkuun alkupäivinä 1000 kappaleen painoksena Sisä-Suomen lehden kirjapainossa. Työn tilaajaksi hän silloin ilmoitti vain oman nimensä ja lupautui maksamaan painatuskulut käteisellä, kuten sitten tekikin valmiit julisteet noutaessaan. Tällöin hän käyttäytyi aivan normaalisti etkä kirjapainon henkilökunta kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Teon motiivina oli ilmeisesti jonkinlainen viha uskontoa, uskonnollisuutta ja kirkkoa kohtaan.

Malakian kirja 4.luku

Seinäjuliste

Tuhopolttajan seinäjuliste

Sillä katso se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia. Heidät polttaa se päivä, joka tuleva on sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla. Ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat. Sillä he tulevat tomuiksi teidän jalkapohjienne alla sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.

Lähteet

  1. Sisä-Suomen lehti 16.7.1968