Äänekoski

Kuhnamo

Perustietoja järvestä

Pukkimäen länsipuolella sijaitsee kaakko-luodesuuntainen noin 17,5 km pitkä ruskeavetinen Kuhnamo-järvi. Järven pinta-ala on 6,22 km^², rantaviivan pituus 54,55 km, suurin syvyys 30,5 m, keskisyvyys 5,44 m ja tilavuus 0,033 km^³. Kuhnamo sijaitsee merenpinnasta keskimäärin 91,8 m korkeudella. Järvi on Saarijärven reitin ja Viitasaaren reitin suurjärven Keiteleen laskujärvi kohti Päijännettä. Kuhnamo on muodoltaan kapea ja pitkä ja se on leveimmältä kohdaltaan vain noin 1,2 km. Pääosalla matkaansa järven leveys on leveän jokiuoman luokaa. Sen rantamuodot ovat hyvin vaihtelevat. Monissa paikoin järvestä kohoavat jyrkät kalliot ja rinteet. Niiden vastapainona taas löytyy runsaasti matalia savisia lahtia ja ruohikkoisia niemenkärkiä. Saaria tai sellaisiksi luokiteltuja järvessä on vajaat kolmekymmentä. Näistä suurin Heikkilänsaari sijaitsee Pukkimäen länsipuolella Kuhnamon leveimmän kohdan eteläreunalla.

Kuhnamo saa vetensä viiden erillisen lasku-uoman kautta, joista kolme tuo järveen Keiteleen vettä (Nrot 1, 3, ja 5), yksi Saarijärven reitin ruskeaa humuspitoista vettä (Nro 2) ja yksi pienempi Niiniveden vettä (Nro 4). Järveen Keiteleestä vettä tuovista lasku-uomista kaksi on alunperin luonnon muovaamia (Nro 1 Mämmenkoski ja Nro 3 Äänekoski) ja yksi eli Keiteleen-Päijänteen kanavan alkupiste Paatelan sulku (Nro 5) on ihmisen rakentama. Saarijärven reitin purku-uoma (Nro 2 Naarakoski-Kissakoski) on luonnontilainen samoin kuin pienin Kuhnamoon vettä tuovista lasku-uomista (Nro 4 Salakkajoki). Kuhnamon vesi poistuu kohti Päijännettä järven eteläpäästä alkavan koskireitin (Nro 6 Luijankoski- Kapeenkoski) kautta.

Järven koskien perustiedot

Tie- ja vesirakennuksen ylihallituksen hydrografisen toimiston vuoden 1911 luettelossa on Suomen tärkeimmät kosket. Siinä mainitaan myös Kuhnamoon vettä syöttävät ja siitä pois vettä vievät kosket ja niiden lasku-uomien pituudet, putouskorkeudet sekä putoksen tuottama laskennallinen teho [hv] veden keski- ja huippuvirtaamalla. Luettelon mukaan järven suoraan liittyvistä koskista suurimman tehon tuottivat Mämmenkoski ja Äänekoski, jotka maksimivirtaamallaan tuottivat molemmat noin 8200 hv tehon. Järvireitin laskennallisesti suurin koski oli kuitenkin Saarijärven reitin Hietamankoski, joka 8 metrin putouskorkeudellaan tuotti noin 15400 hv tehon. Hietamankoski tuotti tehoa keskivirtaamallaankin lähes 80% Äänekosken ja Mämmenkosken maksimitehosta. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, että teollisuutta ryhdyttiin 1800-luvun lopulla rakentamaan nimenomaan Äänekosken partaalle eikä huomattavasti tehokkaamman Hietamankosken rannalle. Tiettävästi Hietamankoskea tehtaan rakennuspaikkana tutkittiin, mutta Saarijärven reitin veden laatu ja humuspitoisuus saattoi olla ratkaiseva tekijä tehtaan sijoittamisessa Keiteleen kirkkaan veden lasku-uoman varrelle.

Kuhnamon koskien perustiedot vuodelta 1911
Koski nimi	Uoman pituus [m]	Put.kork. [m]	Teho keskivesi [hv]	Teho kork. vesi [hv]	Teollisuus
Mämmenkoski	280	7,7	4517	8213	1 Mylly
Äänekoski	300	7,6	4517	8213	1 Mylly, saha ja tehd.
Naarakoski	500	2,1	1820	4250	-
Luijankoski	50	1,1	1408	3432	-
Kapeenkoski	46	1,0	1280	3120	1 Mylly
Hietamankoski	360	8,0	6400	15467	3 Myllyä

Jäidenlähtö ja tulvahuippu järvessä

Kuhnamo on luonteeltaan nopeavirtauksinen laskujärvi ja laskennallinen vedenviipymä siinä on vain noin 3 vrk. Veden voimakas virtaus järvessä luo siihen omat erityispiirteensä. Tämä näkyy esimerkiksi keväisen jäidenlähdön ja tulvahuipun yhteydessä. Järvi vapautuu jääpeitteestään yleensä noin 1-2 viikkoa Keitelettä aikaisemmin ja järven tulvahuippu on hyvin jyrkkä. Se sijoittuu normaalina keväänä aivan toukokuun alkuun ja alkaa siitä vähitellen laskemaan siten, että kesäkuun alkuun tultaessa keskimääräinen vedenkorkeus on jo laskenut noin 0,5 metriä huippuarvostaan. Keskivedenkorkeus 91,8 m järvessä saavutetaan laskennallisesti kesä- heinäkuun vaihteessa. Tulvahuippu ja sen tasoittuminen ovat voimakkaasti sidoksissa järveen vettä tuovien Äänekosken ja Hietaman suurten vesivoimalaitosten ohijuoksutuksesta.

Järven vesistön tila

Kuhnamoa ja sen alapuolista vesistöä kuormittavat Äänekosken kaupungin käsitellyt jätevedet, alueen puunjalostusteollisuus sekä yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus sekä lähivaluma-alueelta tuleva hajakuormitus. Lisäksi järven pohjasedimentistä irtoaa suurten virtaamien aikana fosforia ja kiintoainetta. Järven pohjasedimentissä oleva kiintoaine on peräisin alueen teollisuuden päästöistä. Kiintoaineen määrää on tutkittu useaan kertaan ja paikoin sen paksuus pohjasedimentissä on useita metrejä.

Keiteleestä järveen tuleva vesi on kirkasta ja niukkaravinteista, mutta Saarijärven reitiltä virtaava vesi on ruskeaa ja hyvin runsasravinteista. Järvi on veden fosforipitoisuuden perusteella arvioituna kohtalaisen rehevä. Valtakunnallisessa vesistön käyttökelpoisuusluokituksessa Kuhnamon tila on luokiteltu tyydyttäviksi (v. 2011). Vesistössä on tavanomaista virkistyskäyttöä sekä kalastusta. Jätevesien vaikutusalueella ei ole talousvedenottamoita.

Historiallisesti katsottuna Kuhnamon vedenlaatu oli heikoimmillaan 1960-70 lukujen tienoilla. Tällöin alueen puunjalostusteollisuuden jätevedet saastuttivat järven pahoin. Metsä-Botnian 1980-luvun puolivälissä käynnistyneen sellutehtaan ja vanhojen sellutehtaiden alasajon jälkeen järven tila on parantunut voimakkaasti. Kuvaavaa veden nykylaadusta onkin se, että Kapeenkosken alueella on voitu uida ja kalastaa taimenta ja muuta arvokalaa jo vuosikymmenten ajan.

Kuhnamo kalajärvenä

Kuhnamo on ollut aikojen saatossa erittäin kalarikas järvi ja sen alueelta on voinut kalastaa hyvin monipuolisesti monenlaisia saaliita. Erik Relander kertoo kirjassaan Äänekoskea ja äänekoskelaisia kuinka Kuhnamolla on ennen kalastettu:

Isoisäni laski tavallisesti 5-8 verkkoa kerralla. Verkkorivit laskettiin ilman polaa ja etsittiin aamuisin naaraamalla. Korkeimmat lohiverkot olivat kuusimetrisiä ja ne puikkaroitiin myös ala-ainasta. Silmäkoko oli 65-85 milliä, niin ettei pienitä kaloista ollut harmia. Saaliiksi tuli usein myös lahnoja ja joskus joku iso hauki tai kuha. Kerran tuli Naarakosken alta 2,5-kiloinen siika. 1920-30 -lukujen parhaina vuosina lohia saatiin 10-20 kappaletta.

Hallussani on vuoden 1945 maatalouskalenteri, jonka merkintöjen mukaan pelkästään elokuussa tuli kuusi lohta, yhteispainoltaan 26,150 kiloa. Suurin Wahlmanin Kuhnamosta saama lohi oli perimätiedon mukaan painanut 8,5 kiloa. Tarkasti ottaen ei ollut kyse lohesta vaan järvitaimenesta.

Varsinainen lohenkalastussesonki oli heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Tällöin taimenet nousivat reitin yläjuoksun koskille kutemaan, mutta harvakseltaan niitä tuli muutenkin. Parhaat verkkopaikat olivat Tärttäluodossa, Kannanniemen salmessa, Koukkuniemessä ja Naarakosken alla, jossa käytettiin myös matalampia verkkoja, joita akanvirta piti suorassa. Lohiverkot piti laskea taiten mutkille, kala ei muuten tarttunut paksulankaiseen liinaan.

Laajanniemessä oli muutakin kalastusta. Rysillä pyydettiin kutuhaukia ja kuhaverkoilla kaikenlaista kalaa. Aikoinaan Kuhnamolla on vedetty myös nuottaa ja pyydetty myös pitkälläsiima. Syötteinä käytettiin kastematoja. Kerran kun tälläinen pyydys laskettiin Kotakennään sillan alapuolelle virtaan, niin aamulla oli koukuissa toistakymmentä hyvänkokoista kuhaa. Hyviä kuhapaikkoja oli myös Tärttälahdessa, Kierälahden suulla, Heikkilänsaaren kupeella ja tietysti myös alempana Kuhnamolla.

Myös Ala-Kuhnamo oli ennen hyvää kalastusaluetta. Pitkässäsiimassa saattoi silloin olla toistakymmentä 3-4 kiloista kuhaa. Siihen aikaan ei ollut ollenkaan tavatonta nähdä taimenten hyppelevän peilityynen Kuhnamon pinnassa öisin. Hyviä kalapaikkoja oli myös kiramoiden edustalla, kun ahvenet ja muutkin kalat seurailivat tukkilauttoja. Kuhakanta heikkeni 1960-70 -luvulla. Syynä siihen olivat tehtaan jätevedet. Yhtenä kesänä pitkään jatkunut etelätuuli toi pintaan noussutta haisevaa sellumassaa jopa Keski-Kuhnamolle asti. Kuha ei näistä vesistä pitänyt, mutta järven luontainenkaan kuhakanta ei koskaan kuitenkaan hävinnyt.

Vielä 1990-luvulla järvessä oli aivan mahdoton haukikanta. Tärpin uistelukilpailuissa voittajavenekunta sai kuudessa tunnissa 36 kiloa suolistettua kalaa. Ne olivat lähinnä haukia. Joukossa oli myös ahvenia, kuhia, säynäviä ja yksi ankeriaskin. Isoimmat hauet olivat 10-kiloisia. Mutta isompiakin haukia Kuhnamossa on: Tärttälahdesta on saatu 16-kiloinen hauenvonkale. Helsingissä työkaverini eivät uskoneet Äänekosken kalajuttuihin. Toin kaverit tänne eräänä äitienpäivänä ja kahden päivän saalis oli 45 haukea. Kaikki muuten perkasi Levyraadista tuttu Klaus Järvinen. Erkin päivänä 2010 saimme Pulkkisen Erkin kanssa lähes kotirannasta hauen, joka painoi 10,2 kiloa.

Kuhnamojärvessä on taimenen lisäksi myös muutakin arvokalaa. Ylä-Kuhnamolla on ollut aina jonkin verran siikaa, mutta on sitä Heikkilänsaaren liepeilläkin. Keväisin saattaa 40 millin verkosta saada jonkun harjuksenkin. Toistakymmentä vuotta sitten sain uistimella Kotakennään sillan alta hauen, jonka maha oli täynnä muikkuja. Laskin kokeilumielessä myöhään syksyllä muikkuverkon leirintäalueen kohdalle syvälle. Saaliina oli pikkuahvenia, särkiä, pari madetta ja 17 muikkua. Sukua siis on. Arvelisin, että Tärttälahden lähes 30-metrisissä syvänteistä voisi hyvinkin löytyä muikkua.

Kalamiehet kertovat useinkin juttujaan, jotka ovat yleensä hieman väritettyjä ja suurenneltuja. Voisin kuitenkin tässä kohdin kertoa myös omakohtaisen toden kokemuksen kalastuksesta Kuhnamolla: Eräänä aikaisena aamuna 1970-luvun lopulla olin Valon Hannun kanssa tuulastamassa Kuhnamolla ja soutelimme hiljalleen veneen perä edellä Pankkisalmen sillan virtaa ylös päin. Minä olin atraimen ja lampun kanssa veneen perässä ja Hannu airoissa. Yhtä-äkkiä näin johkin suuren hahmon, joka oli juuri jäämässä veneen pohjan alle. Huitaisin hätäisesti atraimen sitä kohti. Se tuntui ottavan pehmeästi kiinni johonkin. Samassa tunsin voimakkaan heilahduksen ja vesi alkoi ryöpytä veneen alla. Sanoin Hannulle, että nyt taisi osua johonkin isoon. Jotenkin saimme veneen vietyä Relanderin rantaan ja painoin atraimen savipohjaa vasten ja odotin.

Vähitellen liike veneen alla rauhoittui ja lopulta loppui kokonaan. Varovasti nostin atrainta ylöspäin pohjasta ja näkyville tuli valtavan suuri hauki. Se oli peräpäästään kiinni atraimen koukuissa ja vielä sen verran voimissaan, että ei olisi halunnut tulla veneeseen. Lopulta saimme kuitenkin nostettua kalan veneeseen. Punnittuna se painoi 5,2 kg ja oli 115 cm pitkä.

Järven virkistyskäyttö

Kuhnamon virkistyskäyttö kalastuksen ohessa on ollut voimakkaasti riippuvainen veden laadusta. Vielä 1950-luvun lopussa järven vesi oli niin puhdasta, että Piilolan Nimismiehenrannassa oli yleinen uimaranta. Sa-sellutehtaan käynnistyttyä vuonna 1959 alkoi veden laatu melko pian huonontua. Sen seurauksena uiminen kiellettiin Nimismiehenrannassa ja hieman ylempänäkin olleessa Sinkkirannassakin kokonaan. Ainoaksi yleiseksi uimarannaksi jäi Kotakennäänsalmen yläpuolella ollut Pankkisillan uimaranta.

Tämä tilanne jatkui pitkälle 1980-lukua. Nykyisin Nimismiehenranta ja Sinkkiranta ovat taas saaneet takaisin uintimahdollisuutensa. Tosin Piilolan alueen asuntorakentaminen Kuhnamon rannalle on muuttanut perinteisen Nimismiehenrannan ilmettä ja tuskinpa sinne enää syntyy entisenkaltaista yleistä uimarantaa suurine laitureineen ja hyppytelineineen. Sinkkirannan käyttöä uimarantana nykyisin vaikeuttaa sen mataluus ja pohjassa olevat uittotoiminnan jäänteet kuten uppotukit ja erilaiset rautaromut ja sinkit.

Uittotoiminta Kuhnamolla

Äänekosken tehtaiden puuhuolto ja siihen liittyvät uittotoiminta olivat oleellinen osa Kuhnamon luonnetta vuosikymmenien ajan. Järviuitto vaikutti alueeseen monin tavoin sekä hyvässä että pahassa. Suuret tukkilautat ja niitä perässään vetävät hinaajat olivat tuttu näky järven selillä ja kapeikoissa. Tuosta ajasta on vielä näinäkin päivinä jäänteinä järven rantamailla olevat suuret ankkurikivet rautalenkkeineen. Niitä käytettiin tukkilauttojen sitomiseen paikalleen.

Vielä 1970-luvun loppupuolella oli Pukkimäen länsipuolen alueella Kuhnamolla suuria puusta rakennettuja ukkoja. Niiden rakentamiseen käytettiin 4-5 kpl pitkiä runkopuita, jotka oli yläpäästään sidottu yhteen ja alapäästään juntattu syvälle järven pohjamutaan. Niihin sidottiin aikanaan kiinni Kuhnamon kiramoille tulevia tukkilauttoja odottamaan järvestä nostoa ja tehtaalle kuljetusta. Puiset ukot hävisivät järveltä Kuhnamon vierasvenesataman rakentamisen yhteydessä 1990-luvun alkupuolella. Uittotoiminnan historiasta kertovat myös Sinkkirannan alueella olevat jo vuosikymmeniä sitten lähes hävinneet korkean kiramon jääneet sekä matalasta rantavedestä yhä vieläkin löytyvä ruosteinen rautaromu ja vetosinkkien kappaleet.

Uittotoiminta myös muutti järveä peruuttamattomasti toimintansa aikana. Tärttälahden suulla olevasta Hapankivien matalikosta räjäytettiin uittoa haittaava karikivi ja Heikkilänsaaren itäpuolella olevan syvänteen syvyyteen on varmasti vaikuttanut hinaajien vetovaijerin kulutus. Vuosikymmeniä jatkunut katkeamaton järviuitto on myös jättänyt jälkeensä lukemattomat määrät uppotukkeja järven pohjalle. Ne ovat tämän päivän verkkokalastajien harmi.

Järven max. lähtövirtaama 14 päivän ennustejaksolla

Maksimivirtaaman ajankohta on keskimäärin 3.5.2016. Ajankohta on yli 75% todennäköisyydellä myöhemmin kuin 3.5.2016 ja alle 25% todennäköisyydellä myöhemmin kuin 4.5.2016. Maksimivirtaama on keskimäärin 221 m³/s. Maksimivirtaama on 90% todennäköisyydellä välillä 219 - 229 m³/s. Maksimivirtaama on 95% todennäköisyydellä yli 219 m³/s, 75% todennäköisyydellä yli 221 m³/s, 25% todennäköisyydellä yli 224 m³/s ja 5% todennäköisyydellä yli 229 m³/s. Minimiarvo tehdyissä simulointivirtauksissa on 219 m³/s ja maksimiarvo 231 m³/s.

Järven max. vedenkorkeus 3 kk ennustejaksolla

Maksimivedenkorkeuden ajankohta on keskimäärin 4.5.2016. Ajankohta on 75% todennäköisyydellä myöhemmin kuin 4.5.2016. Maksimivedenkorkeus on keskimäärin 92.71m. Maksimivedenkorkeus on 90% todennäköisyydellä välillä 92.70-92.74m. Maksimivedenkorkeus on 95% todennäköisyydellä yli 92.70m, 75% todennäköisyydellä yli 92.71m, 25% todennäköisyydellä yli 92.72m ja 5% todennäköisyydellä yli 92.74m. Minimiarvo näissä simuloinneissa on 92.70m ja maksimiarvo 92.77m.

Vuosien 1903-2014 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivedenkorkeus on ollut 92.50 m. Suurin havaittu vedenkorkeus on 94.29 m ja se on havaittu 10.05.1936. Pienin havaittu vuoden maksimivedenkorkeus aikajaksolla on ollut 91.14 m.

Lapsuuden kotijärvi Kuhnamo

Nimimerkki Matkalla kotiin on tehnyt Youtube-palveluun kaksi kaunista Kuhnamosta kertovaa videoesitystä Lapsuuden kotijärvi Kuhnamo 1 ja 2. Alla olevat linkit vievät suoraan videoesityksiin.

Lähteet

1. Järviwiki
2. Youtube
3. Suomen ympäristökeskus: Kymijoen vesistöalue -Kuhnamo
4. Suomen tärkeimpien koskien luettelo, 1911
5. Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011