Eemeli ei mene
kutsuntaan 1.3.1918
Valkoinen hallitus määräsi asevelvollisuuskutsunnan 1.3.1918. Suomen sotaväki oli lakkautettu vuosisadan alussa Venäjän hallituksen kanssa tehdyllä sopimuksella. Suomi maksoi siitä edestä miljoonia Venäjän valtion kassaan ja venäläiset hoitivat puolustuksen omilla joukoillaan. Tämän takia valkoisten julistama asevelvollisuus saikin monilta porvareiltakin penseän vastaanoton. Sitä ei katsottu lailliseksi. Kutsunta pantiin kuitenkin toimeksi Äänekoskellakin. Sitä vasten mm. sahalla pysäytettiin työt 9.30 aamulla ja tehdas seisoi päivällä 8 tuntia. Eemeli kertoo, että asevelvollisuuskutsuntajulistuksessa sanottiin haettavan mm. luotettavia, isänmaan puolustukseen soveliaita miehiä. Kunnantuvalla oli syynit kello 9 aamupäivällä ja klo 8 illalla 21-40 ikäisille miehille. Siellä kävi talon jusseja sekä muutamia raakkeja. Suojeluskuntalaiset kulkivat nelimiehisissä patrulleissa kylällämme kivääreillä ja pistimillä varustettuina.
Kutsuntaan menivät vain muutamat
Ehkä Eemeliäkin tilanne hieman hermostutti, koska hän oli paneutunut koko tarmollaan puiden pilkkomiseen kertoen särkeneensä niitä yli kuution. Kutsuntaan hän ei kuitenkaan mennyt niin kuin eivät menneet monet muutkaan Äänekosken työläiset. Seuraava päivä oli lauantai ja Eemeli oli Kolkonjoella uittamassa. Hänelle toi Arpalahti myöskin puoli syltä halkoja ja otti siitä 3 mk tuontipalkkaa.
Pidätykset alkavat
Suojeluskuntalaiset alkoivat suorittamaan vangitsemisia. Mm. August Salmelin, räätäli Lehtinen ja syksyisen järjestyskaartin johtaja Viljam Pynnönen vangittiin. Hän asui Hytösillä. Onni Hytönen kertoo vanhempiensa kieltäneen aseiden tuonnin sisälle, jota tutut suojeluskuntalaiset tottelivat. Pynnönen lähti vastustelematta mukaan eikä enää palannut. Hän kuoli kesällä Tammisaaren vankileirillä syötyään seppä Salmelinin paketista liian äkkiä vahvaa ruokaa.
Hermostuneisuutta osoittaa se, että Eemeli kertoo äitinsä ja isäpuolensa väen olevan paljon heillä. Kovasti oli myöskin Eemeli liikkeellä seuraavana päivänä eli sunnuntaina käyden Hiljansa kanssa Puromäellä, Koivusilla ja Junnolassa. Seuraavan tiistaina Eemeli kävi suksellä Hiljansa kanssa Ruokolahdessa, jossa he mm. saivat ennätyksellisesti sokeritonta kahvia. Sieltä tultuaan he saivat tiedon, että sahanhoitaja Kulvik ja Hujakon poika Jussi Tourunen oli lähetetty Jyväskylään suojeluskuntalaisten vangitsemina. Jussi Tourusen veli Aatu, joka eli Honkolan Hujakolla yli 90- vuotiaaksina kertoi, että hänen veljensä oli niitä, jotka kieltäytyivät ehdottomasti menemästä kutsumaan. Kulvik taas joutui vangituksi siksi, että yllytti työläisiään avoimesti jäämään pois kutsunnasta.
Eemelin serkku Ruokolahden Otto kävi hänen luonaan ja kertoi hakeneensa valkoisen nauhan suojeluskunnan kansliasta. Kansliana oli entinen opiston nikkariverstas eli sama, jossa Eemeli oli käynyt aikoinaan rippikoulun. Tietoa tapahtumista Eemeli sai lukemalla K. Kolarin Keskisuomalaista, sillä posti kulki taas Jyväskylästä. Kulvikin vangitseminen jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo vangitsemista seuraavana päivänä hän oli päässyt pois Jyväskylästä. Myöhemmin Kulvik näyttää käyneen oikeutta kunnianloukkauksesta, mikä ilmeisesti aiheutui vangitsemisen yhteydessä sattuneista tapahtumista. Joka tapauksessa Kulvik muutti Äänekoskelta pois jo kesällä 1935 kansalaissodan aikana saamansa suojeluskuntaa vastustava leiman vuoksi. Suojeluskunnan nokkamiehenä ollut entinen armeijan välskäri August Laaksonen mainitsi haastattelussa, että Kulvik oli sellainen demokraatti. Laaksosen sana demokraatti oli hyvin ilkeäsävyinen.
Näiden tapahtumien jälkeen Eemeli haki taas taivaalta ennusmerkkejä koska kertoo, että 8. päivää vasten yöllä oli ollut hyvin kummalliset revontulet. Töissä ollessaan hän näki kuinka Saarijärven sotapoikia lähti junalla Jyväskylään lähes päivittäin. Siellä meni hänellekin, vaimonsa entisen kotikylän Mahlun tuttuja kasvoja. Hän kertoo iltajunalla lähtevän aina useita kymmeniä miehiä sotaan.
Lähteet
- Sisä-Suomen lehti 16.3.1988, Taisto Poikonen