Hirven linja-auton onnettomuus

Kotakennäänsalmella 12.5.1956

Linja-auto-onnettomuus 12.5.1956

Linja-auto-onnettomuus 12.5.1956

Matkustajia täynnä ollut linja-auto syöksyi eilen Äänekosken kauppalassa ohjauskykynsä menettäneenä korkealta sillan penkereeltä Kuhnamon Kotakennään salmeen. Linja-auto jäi ulosajonsa jälkeen pyörilleen vajaan kahden metrin syvyiseen rantaveteen. Kahta lasta lukuun ottamatta matkustajien onnistui päästä pääosin ikkunoiden kautta ulos autosta. Onnettomuus vaati 2,5-vuotiaan Elisa Kauton sekä 15-vuotiaan Kerttu Lahtisen hengen. Loukkaantuneita linja-auto-onnettomuudessa oli kaikkiaan lähes kaksikymmentä, joista sidonnan jälkeen joutui jäämään sairaalahoitoon kuusi.

Kaksi Elis Hirven Äänekoski-Pylkönmäki -reitin linja-autoa lähti Äänekoskelta yhtä aikaa klo 14.30. Ensimmäisen linja-auton perässä lähtenyt toinen linja-auto tuli niin täyteen matkustajia, että kolmen henkilön oli jäätävä seisomaan auton keskikäytävälle. Linja-auton ylitettyä keskikauppalan laidalla olevan Kotakennäänsalmen sillan ja kuljettua sen jälkeen sillan pengertä noin 25 metriä, se menetti äkisti ohjauskykynsä. Auto kääntyi voimakkaasti vasemmalle ja syöksyi sillan kaidetta vasten särkien sen. Sen jälkeen se pyöri ympäri noin yhdeksän metrin pituista luiskaa alas rantaan. Auto oli pyörähtänyt luiskassa ilmeisesti kaksi kertaa ympäri ja pudonnut sen jälkeen vedenrajaan ylösalaisin sekä pyörähtänyt siitä vielä kerran järveen jääden viitisen metriä rannasta veteen pyörilleen.

Paikalla oli vettä vajaat pari metriä, joten linja-auton yläosa jäi vedenpinnan yläpuolelle. Pyörimisen päätyttyä autossa sisällä olleet matkustajat alkoivat lyödä sivuikkunoita rikki ja jo ulospäässeet ryhtyivät auttamaan toisia ikkunoiden ja ovien kautta ulos autosta. Paikalle saapui nopeasti apuväkenä mm. palokuntalaisia, joilla oli juuri päättynyt palohälytys. Pari matkustajaa oli menettänyt auton pyöriessä tajuntansa ja heille ryhdyttiin antamaan tekohengitystä. Molemmat heistä saatiin pian virkoamaan. Suurin osa autossa olleista matkustajista kuljetettiin sairaalaan joko tarkastuksia varten tai saamaan hoitoa vammoihinsa.

Onnettomuudessa hukkui kaksi lasta

Onnettomuudessa menetti henkensä kaksi autossa ollutta matkustajaa. Äitinsä mukana autossa ollut 2,5-vuotias tyttö Elisa Kautto Äänekosken mlk:n Naarakoskelta. Hänet löydettiin vasta noin 40 min kuluttua auton etuosasta. Tyttö oli joutunut yleisessä myllerryksessä ohjaamon nurkkaan ja vasta pahimman sekamelskan rauhoituttua tyttöä alettiin kaivata. Hänelle yritettiin antaa tekohengitystä, mutta se ei enää auttanut uhria. Tytön äiti oli sairaalaan vietyjen joukossa. Toinen onnettomuuden kuolonuhri oli parhaillaan rippikoulua kauppalassa käynyt mv. Väinö Lahtisen vuonna 1940 syntynyt tytär Kerttu Lahtinen. Hän oli päässyt autosta ulos, mutta hukkunut auton viereen. Hänen ruumiinsa löydettiin poliisi naarauksessa auton läheltä. Elisa Kautolla ja Kerttu Lahtisella ei havaittu mainittavia ruhjevammoja.

Suurin osa sairaalaan tuoduista matkustajista pääsi välittömästi vaatteiden vaihdon ja sidonnan jälkeen palaamaan kotiinsa. Onnettomuusautoa ohjasi Pylkönmäeltä kotoisin oleva autonkuljettaja Arvi Winter. Hän oli loukkaantunut jalkansa ja se jouduttiin lastoittamaan. Sairaanhoitoon jäivät seuraavat onnettomuusautossa olleet: 80-vuotias mv. Oskari Pirttiaho sekä hänen vaimonsa 61-vuotias Alina Pirttiaho. Molemmat heistä olivat loukkaantuneet lievästi. 27-vuotias työmies Pentti Suuronen Karstulasta. Hänellä oli joitakin verihaavoja. 33-vuotias jalkansa loukannut emäntä Kerttu Linna Äänekosken mlk:n Linnankylältä. 55-vuotias rva Elsa Leikas. Hän joutui onnettomuudessa shokkitilaan. Edelleen jäi sairaalaan sen synnytysosastolle Äänekosken mlk:n kodinhoitaja Tikkanen. Hänellä on raskaus loppuvaiheessa, mutta ainakaan vielä eilen ei surullisen tapahtuman kiirehtimänä sattunut iloista perhetapahtumaa. Kodinhoitaja Tikkanen oli myös loukkaantunut lievästi.

Onnettomuusautossa oli noin 40 matkustajaa

Sukeltaja saapui työskentelemään onnettomuuspaikalle klo 18 aikaan. Hän tutki auton ja sen ympäristön. Sukelluksessa vedestä löytyi matkustajien tavaroita kuten käsilaukkuja, koululaukkuja, aikakauslehtiä ja täytekakun kotelo. Onnettomuusautoa ei ole vielä ryhdytty nostamaan Kuhnamosta. Linja-autossa oli tilaa 35 matkustajalle, joten sisällä oli onnettomuuden sattuessa lähes 40 henkilöä. Pelastautumista autosta vaikeutti se, että auton takaovea ei saatu sisältä käsin auki, vaan se piti avata ulkoa päin. Niinikään vaikeuksia tuotti myös auton takakattoluukun avaaminen. Se oli ilmeisesti sidottu kiinni rautalangalla. Auton vauhti oli ollut silminnäkijän kertoman mukaan hiljainen. Raskas auto oli kuitenkin särkenyt vahvan hirsikaiteen, jonka mukana järveen vieri useita kaidepylväitä. Auton etupyörät sekä särkynyt etuakseli jäivät luiskan alarinteeseen veden rajaan. Onnettomuuden syyn tutkimukset ovat vielä kesken, mutta onnettomuuden arvellaan johtuneen auton ohjauslaitteessa olevan ns. pukinsarven katkeamisesta.

Harvinainen onnettomuus Äänekoskella on järkyttänyt paikkakuntalaisia syvästi. Kun tieto tapahtumasta saatiin, niin onnettomuuspaikalle kiirehti väkeä useita satoja ja vielä myöhään illalla nähtiin Kotakennäänsalmella runsaasti ihmisiä. Keskisuomalainen haastatteli muutamia onnettomuusautossa mukana olleita ja seuraavassa lyhyesti heidän kokemuksiaan.

Se taisi sitten olla tässä

Äänekoskella asuva ja Saarijärven Kalmarista syntyisin oleva DI Arvo Reipas kertoi kokemuksestaan onnettomuusautossa seuraavasti:

Olin morsiameni kanssa matkalla Saarijärvelle viettämään äitienpäivää. Vähän matkaa Äänekoskelta ajettuamme kuljettaja kai huomasi jotakin outoa auton ohjauslaitteissa. Hän mutisi jotakin ohjauksesta ja seisotti Laajalahden mäelle alle ja kävi katsomassa auton etuosaa. Takaisin tultuaan hän sanoi, ettei siinä näy mitään erikoista. Matkaa jatkettiin ja kun oli menty ns. Pankkisalmen sillan ohi ja sivuutettu aika jyrkkä penkere, niin auto kääntyi äkisti aivan poikittain ja meni kaiteen läpi. Istuin aivan auton etuosassa paikassa numero 7. Lensin siinä auton kieriessä kaksi tai kolme kertaa ympäri ja päädyin käytävälle. Pyörimisen päätyttyä alkoi vettä tulvia silmille ja jouduin aivan alimmaiseksi. Yritin pidättää hengitystä ja vettä tuli koko ajan joka puolelta, joten jouduimme lähes kokonaan veden alle.

En oikein tiedä, kuinka se kaikki tapahtui, mutta yritin haroa ympäriinsä ja päästä pois alta. Sain lopulta kiinni tavaratelineen reunasta ja pääsin takakattoluukun kohdalle. Sain kiinni kattoluukun reunasta. Sen verran autosta jäi pinnalle, että juuri pystyi pitämään päänsä veden pinnalla, kun piti pään aivan katossa kiinni. Takakattoluukku oli tehty niin, ettei se lähtenyt auki kiertämällä siinä olevaa ruuvia. Ruuvin pää oli joko lyöty lyttyyn tai siihen oli kierretty jotain rautalankaa tai muuta. Tämä oli ehkä tehty siksi, ettei se tärinästä aukeaisi. Meni suunnilleen kymmenkunta minuuttia, ennen kuin rannalta saatiin jonkinlainen rautakanki ja mies pääsi auton katolle ja sai kangella väännetyksi luukun auki. Kanki sattui sormeeni vioittaen sitä jonkin verran. Kun luukku oli saatu väännetyksi auki, päästiin sitä tietä auton katolle ja sitten oli jo veneitä auton vierellä. Niillä päästiin rantaan. Kaiteen läpi mentäessä ei minkäänlaisia mielikuvia ehtinyt tulla. Tuli vain sellainen tunne, että nyt mennään. Sitten, kun vettä alkoi tulla, niin mieleen tuli että se taisi sitten olla tässä.

Tie lähti pyörimään

Onnettomuusautossa ollut ostoasiamies Matti Kaitamo Äänekoskelta kertoi seuraavaa:

Huutoa kuului ja avuton tunne oli, kun tunsi että tie lähtee pyörimään ympäri. Ensiksi odotin, että kuinka monta kertaa auto pyörähtää ympäri ja kuinka pitkälle se menee. Pelkäsin, että ikkunat tulevat sisään, mutta onneksi ne eivät tulleet. Istuin aivan peräpenkissä vasemmalla laidalla, jonne auto kallistui. Pääsin pois takaoven ikkunasta. Eräs mies löi ikkunan rikki ja minä pääsin siitä ulos. Pääsin rantaan koettaen vetää samalla toisia perästä ja läksin hakemaan apua. Katsoin olevani ensimmäinen autosta ulos päässyt. Rannalla ei ollut vielä pelastusväkeä. Läksin paikalle sattuneeseen kuorma-autoon mukaan hakemaan apua kylältä. Takaisin tultaessa oli viimeisetkin saatu ylös paitsi niitä, jotka sinne lopullisesti jäivät. Loppuja oli hyvin vaikea löytää. Monta tuttua oli matkustajien joukossa esim. Autioniemen isäntä istui vieressäni.

Olin koulusta tulossa

Koululainen Erik Autioniemi Parantalasta muisteli onnettomuusmatkaa seuraavasti:

Istuin auton peräpuolessa. Miehet särkivät ikkunoita, joiden kautta päästiin vieressä odottaviin veneisiin. En huomannut ensin, että auto menee järveen ja ajattelin, että minnekähän se menee, kun vettä alkoi tulla sisälle. Kyllä siinä pelotti. Olin tulossa koulusta. Palasin postiautossa Äänekoskelle Hirveen, jossa muutin kuivat vaatteet päälle ja pirssiautolla päästiin kotiin. Järkyttäähän se jälkeenkin päin, kun näki niiden ihmisten vertavuotavina tulevan ulos autosta.

Mentiin kuin seulassa vain

Mv. Oskari Pirttiaho Äänekosken maalaiskunnasta kertoi sairaalassa onnettomuudesta seuraavaa:

Istuin edestäpäin lukien neljännessä penkissä rinnakkain vaimoni kanssa. Ihan se auto ampaisi silloin, kun syöksyi syrjään ja sitten mennä rullattiin kuin seulassa vain. Jotkut löivät ikkunat veden rajasta rikki ja minä aloin työntää eukkoani niistä ulos autosta. Toisella kädellä pidin kiinni matkalaukusta ja niin oli tehnyt vaimonkin. Selvisimme sitten toisten auttamina kuiville, niin että tallella oli sekä henki että kapsekki. Rintani siinä hössäkässä iskin johonkin rautaan, niin että vieläkin pahaa tekee, mutta eiköhän tuosta toivuta.

Lähteet

  1. Keskisuomalainen 13.5.1956
  2. Valokuva Markku Parantainen