Erämaiden asuttaminen
Mämmenniemen jakokunta
Jakokunnassa oli vuonna 1776 kaksi taloa Mämmenniemen kantatalo ja siitä halottu Jaakonautio. Mämmenniemen isäntä Eerik Eerikinpoika Kautto, joka lunasti talonsa perinnöksi 1791, määräsi yhdessä vaimonsa kanssa 1798 antamassaan säädöksessä talon jaettavaksi kolmeen osaan. Jako määrättiin tekemään siten, että vanhin poika Eerik jäisi vanhalle paikalle, toinen poika Heikki tekisi muuton Lahdenpohjan Kankaalle eli Huhtamäkeen ja kolmas poika samoin täysi-ikäiseksi tultuaan Syvälahdenahon Salonmaalle eli Pohjaan. Huhtamäen talo jaettiin edelleen 1844 kahtia Heikin poikien kesken, jolloin nuorempi poika joutui tekemään muuton uudelle paikalle Paloniemeen. Jaakonautioon asettuneen Juhana Juhananpoika Kauton pojanpojat Juhana ja Eerik ostivat talon 1797 perinnöksi halkoen sen samalla kahteen osaan Alataloon ja Harjulaan, jotka 1846 edelleen halottiin kahtia. Alatalo, siitä halottu Seppälä ja Harjula pysyivät Jaakonaution vanhalla tonttialueella Harjulasta halotun Saarlahden tullessa perustetuksi takamaalle. Jakokunnassa oli täten isoajakoa toimitettaessa kahdeksan taloa.
Kartoitustyö isoajakoa varten aloitettiin jakokunnassa 1815, mutta se jäi kesken ja 1842 saatiin koko alue kartoitetuksi. Jakokunnan osakasten tekemän sopimuksen perusteella maanmittari suoritti 1851 jakotoimituksen, minkä kihlakunnanoikeus 1855 vahvisti. Talojen yhteiseen 1/3 manttaalimäärään nähden jakokunnan maat olivat tavattoman laajat käsittäen 10903 tynnyrinalaa eli nykymitoissa lähes 5500 ha, josta tosin 5212 oli joutomaata, mitä jaossa ei otettu huomioon. Talojen yhteinen manttaalimäärä korotettiinkin ennen jakoa nelinkertaiseksi niin, että se tuli olemaan 1 1/3 manttaalia. Jakokunnan pohjoisosa käsittäen 1680 tynnyrinalaa viljelyskelpoista ja 1851 tynnyrinalaa joutomaata pidätettiin liikamaana valtiolle. Tämän jälkeen jäi vielä taloille jaettavaksi 4010 tynnyrinalaa viljelyskelpoista ja lisäksi 3361 tynnyrinalaa joutomaata, mikä vielä oli huomattavasti enemmän kuin talojen manttaalimäärä olisi edellyttänyt.
Talot joutuivat ylimääräisesti saamastaan maasta maksamaan metsäveroa, mikä esim. Mämmenniemen 1/4 manttaalin talon kohdalla tuli olemaan 5 ruplaa 80 kopeekkaa vuodessa. Vanhalta tonttialueelta jouduttiin Seppälän talo siirtämään parin kilometrin päähän. Viisi taloa sai kotilohkossa olevan metsän lisäksi myös ulkometsäpalstan ja yhtä monta taloa sai 1-3 niittylohkoa. Ainoastaan Seppälän talo sai kaiken maansa yhtenä lohkona. Talojen yhteiseksi myllypaikaksi jätettiin kolmihaaraisen Mämmenkosken alue. Kruunun saamalle liikamaalle suunniteltiin perustettavaksi parikin uudistaloa, mikä ei kuitenkaan toteutunut ja alue jäi valtionpuistoksi. Jakokunnan useimmat talot pysyivät koko kyseisen ajan Kauton suvun tai sen vävyjen sukujen hallussa, sillä ainoastaan Harjulan ja Saarlahden talot siirtyivät tänä aikana vieraisiin käsiin. Mämmenniemen ja Pohjan taloja Kauton suku on hallinnut meidän päiviimme saakka.
Mämmenniemen jakohistoria
Mämmenniemen vuokraamisten, jakamisten tai lohkomisten kautta syntyneet torpat ja talot sekä niiden isäntien tai torppareiden talonhallintavuodet.
Mämmenniemen jakokuntaÄänekosken Mämmenniemen kantatalosta lohkotut uudistilat ja Mämmenkylän rajat eteläosassa Keitelettä. Kuvan koko n. 134 kt.
Lohkotut talotLähteet
- Laukaan historia II, Nils Berndtson, 1986
