Piharakennus
Talojen piharakennukset
Todennäköisesti talon B316 piharakennus etelästä päin
Jokaiseen Pukkimäen keltaisten talojen asuntoon kuului myös piharakennus. Talorivien päissä olevissa asunnoissa piharakennukset olivat paljon pienempiä kuin rivien keskivaiheilla olevissa asunnoissa. Talojen piharakennukset pitivät sisällään ala- ja yläkerran puuliiterin sekä vastaavat aitat. Piharakennusta halkaisi keskeltä sen lävistävä aukko, jonka reunalle oli sijoitettu ulkovessat ja niiden taakse syvemmälle aukkoon likakaivot sekä kuivien roskien keräilyhäkit. Asunnoissa tarvittava talousvesi kannettiin ämpärillä sisälle joko kaivosta tai vesipostista ja syntyneet likavedet vietiin niinikään ämpärillä kantaen ulos ja kumottiin piharakennuksen keskiaukoissa oleviin betonisiin likakaivoihin. Ulkovessoissa oli rinnakkain kaksi reikää iso ja vähän pienempi lapsia varten. Talvikuukausina ulkohuussin alle muodostuva torni kasvoi joskus niin korkeaksi, että sen pää alkoi työntyä reiästä läpi. Tällöin piti avata ulkohuussin alaluukku ja kaataa rautakangella tai lapiolla muodostunut torni. Jotkut käyttivät ulkohuussien reikien päällä styroksisiä lämpösuojia talven kylmyyttä lieventämässä.
Mannilan hevosmiehet kävivät säännöllisesti tyhjentämässä ulkohuussien aluset ja likakaivot. Tyhjentäjällä oli pitkään riukuun kiinnitetty ämpäri, joka täytettiin likakaivossa ja tyhjennettiin hevosen kärryn tankkiin. Toimenpidettä suorittivat ainakin Katainen-niminen mies sekä Yrjö Lehtonen, jota myös Mykkä-Yrjöksi kutsuttiin. Kerran joku pukkimäen naisista oli valittanut Mannilan työnjohtajalle, että likakaivoja tyhjentävä mies on humalassa. Työnjohtaja oli vastannut tähän, että niin hänkin olisi. Asiasta ei puhuttu sen koommin. Ulkovessojen alta kerätty lietelanta levitettiin Mannilan pelloille. Pukkimäen pikkupojat olivat kerran pyytäneet päästä kuskin kyytiin. Tämä ilmoitti lyhyesti, että se sopii ja että taksa on viisi penniä katolle ja kymmenen penniä hyttiin.
Piharakennusten seutuvat vilisivät usein rottia, hiiriä ja siilejä. Kuivaroskien keräilyhäkit takasivat niille runsaasti syötävää ympäri vuoden. Piharakennuksiin jouduttiinkin laittamaan säännöllisesti myrkkyä rottakantojen kasvaessa liian suuriksi. Myöhemmin, kun roska- ja ruokajätteiden säilytykseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota, rotat ja siinä mukana myös siilit vähenivät alueelta voimakkaasti.
Lähteet
- Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011
- Valokuvat Väinö Kautto
