Pitkä-Reino eli
Reinhold Rutanen

Kuka hän oli?

Pitkä-Reino

Reinhold Rutanen 1900-1964

Reino Rutanen eli Pitkä-Reino oli ennen Suomen pisin mies. Hän syntyi Äänekosken Koivistonkylässä 16.8.1900. Hänen pituutensa oli aikanaan 237 cm. Väinö Myllyrinne, joka oli Reinoa nuorempi, oli armeijaan mennessään 220 cm pitkä, mutta kasvoi vielä lisää pituutta ja hänen pituudekseen mainittiin lopulta 247 cm. Nykyisissä virallisissa pituustilastoissa Väinö Myllyrinteen pituudeksi on merkitty 248 cm ja Reino Rutasen 231 cm.

Reino Rutanen oli suurikokoinen jo syntyessään. Tuohon aikaan äidit imettivät lapsiaan monta vuotta, joten riitti siinä näkijöillä ihmettelemistä, kun imetettävän lapsen jalat ulottuivat lattiaan asti. Kerrotaan, että Reinolla oli ollut jonkinlainen kasvuhormonihäiriö ja puhuttiin jopa elefanttitaudista. Koivistoon oli tullut kansakoulu vuonna 1913 ja siellä opettajana oli Juho Hoikkanen. Reinon koulutaivat alkoi 14-vuotiaana vuonna 1914. Koulusta ei aluksi tahtonut löytyä tarpeeksi suurta pulpettia, joten opettaja pani hänet lopulta istumaan erilliseen tuoliin uunin vierelle. Reino ei ollut mikään erityisen lahjakas oppilas. Hän oppi kyllä lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka poissaoloja kertyi aika paljon.

Reino Rutasen isä Kalle Kustaa Rutanen syntyi 13.12.1878 Rantalan torpassa Niiniveden rannalla. Hänen äitinsä Fredrika Kustaantytär syntyi 1875 ja hän oli kotoisin Laukaan Vatialta. Pariskunnan esikoinen syntyi Tupsulan saunassa 16.8.1900 ja sai kasteessa nimen Reinhold Rutanen. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä Yrjö vuonna 1904, Maria 1906 ja Anna 1907.

Pituudesta oli haittaa ja hyötyä

Vuoden 1920 tienoilla Reino sai kutsun Suomen armeijaan palvelukseen. Ongelmia syntyi heti palveluksen alussa, kun ei tahtonut löytyä sopivia varusteita Suomen pisimmälle alokkaalle. Todennäköisesti tästä johtuen hänet sijoitettiin sitten Keuruun työlaitokseen suorittamaan varusmiespalvelustaan. Keuruulta palattuaan Reino tuli Koiviston taloon rengiksi.

1920-luvulla VPK:n talolla Palomäellä pidettiin monenlaisia näytöksiä ja juhlia. Eräässä niistä Pitkä-Reino oli esillä. Ehkä tästä innostuneena hän pestautui myöhemmin tanskalaiseen Christensenin tivoliin, joka esiintyi kaikissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopan maista ainakin Saksassa. Reinosta oli tivolissa mainos:

Suomen jättiläinen, Reinhold 2 m 37 cm.

Vaatetusongelmia Reino Rutasella oli jatkuvasti. Jossakin vaiheessa suutari Anton Kautto teki hänelle pieksut 56 numeron lestiin. Jalkineiden kulutus oli kuitenkin kovaa, koska mies eli liikkuvaista elämää ja teki kaikki matkansa jalkaisin. Nämä Kauton tekemät pieksut oli teettänyt Viinamäen isäntä Kalle Vainio, kun kunta oli luvannut ne kustantaa. Ne olivat niin suuret, että Viinamäen Kallen omat huopatöppöset sopivat Reinon pieksujen sisään.

Ammatinvalintaongelmia

Jossakin vaiheessa Reinosta tuli kulkukauppias ja myöhemmin hän perusti jopa oman rihkamakaupan Kannonkoskelle. Kauppaliike ei oikein tahtonut menestyä ja hän päättikin sitten vaihtaa alaa ja lähteä hierojan oppiin. Hierojanopintojen jälkeen alkoi eri paikkoihin ilmestyä pahvisia mainoslappuja, jotka oli tietysti naulattu kolmeen metriin korkeuteen niin korkealle, ettei niitä kukaan nähnyt lukea. Osuuskaupan makasiinin seinä oli Koivistossa hänen vakiomainospaikkansa. Mainoksissa Reinolla oli tapana joskus myös ilmoittaa, keitä tunnettuja henkilöitä hän oli hieronut. Tällaisia ilmoituksia muistetaan olleen:

Hierontaa suorittaa Turun Reumaattisen Opiston käynyt hieroja Reino Rutanen 10 markkaa raato.

tai sitten:

Otan vastaan hierontaa. Olen hieronut suutari Alloa ja Lahentaan vanhaa emäntää.

Äänekosken Viiskulmassa oli vielä puussa mainos, jossa kerrottiin, että Reino oli hieronut Erland Ritasta ja kaikkia hänen poikiaan.

Pitkä-Reino toimi myös jossakin vaiheessa kiertävänä saarnamiehenä. Näistä puuhista kerrotaan Urpo Sparfin kirjassa seuraavasti:

Hän kutsui tolppailmoituksilla väkeä sanankuuloon johonkin tiettyyn taloon. Mies piti hartaustilaisuutensa aina istuen. Ensin hän luki jonkin raamatunlauseen tai virsikirjaa. Sitten hän puhui silmät kiinni. Kun joku kerran kysyi asiaa, Reinhold vastasi: Etten näe, jos minuva pilkataan. Kyläläiset kuuntelivat hänen puhettaan hiukan huvittuneena. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä liikettä tai lahkoa hän edusti, mutta hän lauloi hartaasti ja erikoisella äänellä. Kaikista oli uutta ja outoa, kun hän muisti myös rukoilla seutukunnan papeillekin uskonvahvistusta. Hän ei noussut ylös tilaisuuden jälkeen, ennen kuin kuulijat keräsivät hänelle kolehdin. Kangashäkin hartaustilaisuudessa Pitkä-Reino oli aika nälkäinen puhuessaan paikalle kokoontuneille ihmisille. Kun hän aikansa seurasi Takalan emännän perunoiden keittämistä, hänen itsehillintänsä petti ja hän tokaisi äkkiä: Amen, emännän perut näkkyy kiehuvan paskaks.

Sukulaisuussuhteita

Sukututkija Jorma Heiskanen Suolahdesta on tutkimuksissaan selvittänyt, että presidentti Martti Ahtisaari ja Pitkä-Reino ovat keskenään sukua. Tarina menee näin: Laukaan Koivistossa eli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa 1752 syntynyt Matti Rutanen, jonka vaimo oli Maria Gabrielintytär (s. 1758). Matin ja Marian lapsista 13.9.1797 syntynyt isänsä kaima Matti Rutanen meni naimisiin Koivistonkylän Muhlun talossa syntyneen Maria Kristina Jaakontyttären kanssa. Pitkä-Reino eli vuonna 1900 syntynyt Reinhold Rutanen oli tämän toisen Matin pojanpojanpojanpoika.
Matti Rutasen ja Maria Gabrielintyttären toinen poika 27.1.1797 syntynyt Erik Matinpoika Rutanen muutti Koivistosta 1800-luvun alkupuolella Hankasalmelle. Tämän Erik Rutasen ensimmäinen vaimo oli Maria Samuelintytär Pöyhönen (1795-1824) ja heillä oli poika vuonna 1823 syntynyt Gabriel. Gabrielin poika Erik Rutanen (1859-1934) muutti 1890-luvulla Etelä-Suomeen. Erikin tytär Hilma (1887-1972) oli Martti Ahtisaaren isänäiti. Hilma avioitui Kotkassa Frank Adolfsenin kanssa. Martti Ahtisaaren isä Oiva oli siis Hilma Adolfsenin, o.s. Rutanen ja Frankin poika.

Reino Rutasen viimeiset vuodet

Vanhemmalla vuosillaan Reino Rutanen tuli aika raihnaiseksi. Askel lyhentyi ja varsi kumartui. Kädet vapisivat niin kovasti, että kahvinjuonnista tai kananmunan syönnistä ei tahtonut tulla mitään. Viimeiset vuotensa Reinhold Rutanen vietti Viitasaarella Muikunlahden vanhainkodissa, jossa hän kuoli joulukuussa 1964. Hänet siunattiin Turussa. Näin tapahtui kenties siksi, että hänen kerrotaan elinaikanaan testamentanneen luunsa korvausta vastaan Turun yliopistolle. Muikunlahden ajoista on Heikki Penttinen ihmisten lähettämistä kertomuksista koostanut yli 150-sivuisen valokuvin varustetun monistesarjan. Siinä on useita senaikaisten hoitajien tarinoita.

Sakari Koivun kirjoitelma Pitkä-Reino

Lähteet

  1. Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011