Äänekoski

Kolmen saunan kylä

eli yleisessä saunassa

Missäs täällä on ensinnäkin ollu semmonen yhteissauna? -Hiskinmäellä. Tuossa virran varrella. Onko se se entinen tiilirakennus, mikä siinä oli? -Se oli justiin siinä. Siinä ol pyykkitupa toisessa päässä ja keskellä ol herrojen sauna. Oliko siellä saman sisäänkäynti? -Ei, eri ovista. Ja sitten siin ol saunottajan asunto samassa.

Hiskin saunassa

Kaksi kertaa viikossa saunottiin yhdessä, miehet ja naiset, tutut ja tuntemattomat sekaisin. Lauantai oli tärkein saunapäivä, viikolla verryteltiin muuten vain. Lauteet olivat korkealla ja pesupaikka lauteiden alla. Lattia oli sementtiä saunan puolella, mutta pukuhuoneessa puuta. Pukuhuone oli suuri ja ite kullaki ol vähän niinku oma paikkaki. Harvinaisemmat saunojat laittoivat vaatteensa myttyyn keskellä olevalle penkille ja siinä ne säilyivät; kengät laitettiin penkin alle.

Kaikilla oli omat saippuat ja jollakin jopa vamppu, sellainen halkaistu, jos satutte muistamaan tai tietämään. Kun oli paljon väkeä, oli myös paljon ääntä. Ei oltu kirkossa. Ylhäällä lauteilla ei kuitenkaan rupateltu: Vastat siellä puheli. Siel käv kova läiske toisinaan ja vielä siihen sekkaan joku huus, että löylyä. Siellä ol kovat kilpalöylyt toisinaan. Ukkojen kanssa ja niin naistenkin. Suolahden kanssa miteltiin paremmuudesta luonnollisesti saunomisessakin.

Mutta olikos sitten semmosta, että kun siellä nyt oltiin näin sikin sokin sillai, kun ahdasta oli, että joku romanssi olis alkanu? -Siellä vaan käytiin pesemässä ja uimassa. Eikä siellä tirkistelty. Jokainen tul saunomaan sinne ja pesemään ja ketkä käv uimassa. Se ol vilinätä, ku siellä tul ja men ihmisiä.

Pukkimäellä Kuhnamon saunassa

Siellä se on sauna vieläkin ja on ollut itse asiassa 30-luvun alusta lähtien. Olen itse kokenut ne löylyt puolenkymmentä kertaa tähän mennessä ja hyväksi havainnut. Hiskin saunaa ei sen sijaan enää ole, se lakkasi olemasta jokunen vuosi sitten eikä kai kiveä kiven päälle jätetty. Yhteissauna, miellyttävä ajatus sinänsä, loppui jo paljon varhemmin ja herrojen puoli muuttui tunti- eli tilaussaunaksi.

Juuri nyt Kuhnamon saunan tuntee yllättävän harva paikkakuntalainen ainakaan omasta kokemuksestaan. Sauna on remontoitu kaupungin toimesta ja toimii samalla tavoin kuin 60 vuotta sitten, ainoastaan lämmitys on sähköinen. Niin sitten tul ne saunapäivät, en muista, että eiköhän ne ollu, että tiistaina ja perjantaina naiset ja keskiviikkona ja lauantaina miehet. No oliko kaikki saunottajat sitten tavallista tuhdimpia ihmisiä, semmoisia vankkarakenteisia, kun joutuivat halkojakin kantamaan? Joku oli semmonen riski ihminen ja yksi toinen kans, joka liikku nopeasti oikein ja oli kova tekemään töitä. No, ei siellä sitten tämmösiä oikeita saunamaijoja ollu, niin näitä ötököitä. Mitä ne semmoset on? Semmosia pieniä ötököitä, joita vastoissa ja saunoissa on? Ei, ei veikkosella siellä mitään ollu. Sauna pestiin aina kovasti ja nuukasti. Hyttysiäkään ei kesällä nähny. Nekin kiellettiin: Ovesta ei saa tulla.

Tänä päivänä Kuhnamon eli Pukkimäen saunaan mahtuisi enemmänkin kävijöitä ja jos joku (kaupunki) vielä keksisi rakentaa laiturin saunasta rantaan, voisi olla mahdollista, että ajatus yleisestä saunasta perinteisenä virikeympäristönä uudelleen heräisi. Muuan tuttu muuten mainitsi, että kuusessa on jälleen naavaa, joten parempaan ollaan menossa.

Kolmas sauna

Väkiluvun ja sen mukana, tottakai, saunan tarpeen lisääntyessä Rautatienkadun päähän rakennettiin sodan jälkeen kaupungin toimesta rakennus, johon tuli samalla paitsi asuintiloja ja pyykkitupaa, myös kyläkunnan keskustan kolmas yleinen sauna. Se toimi vuoteen 1982 saakka, jolloin kaupunki tarvitsi rakennusta muuhun käyttöön. Kuhnamon sauna peruskorjattiin samalla ja on tällä hetkellä ainoa lajissaan Aänekoskella.

Kuhnamon saunaa nykyisin hoitava ja itse Rautatienkadun entisessä komeassa saunarakennuksessa asuva Rauha Toivanen pitää viime mainittua edelleen parhaana paikkana sen edullisen sijainnin vuoksi. Itse asiassa vain järvi puuttuu. Suomalaiselle vesi on kuitenkin hyvin tärkeä saunaan liittyvä elementti ja siksi Kuhnamon rannalla on puolensa. Vaikea on ottaa kantaa, kun on ainoastaan yhtä kokeillut, mutta jotakin on ilmeisesti jäänyt vaille. Tunnelmasta ja tunteesta se kuulemma on kiinni.

Lähes jokaisella on nyt oma sauna tai kaksikin. Niinpä yleinen sauna on vieras ajatuksena. Vielä 50-luvulla ja osin seuraavallakin vuosikymmenellä yleiset saunat olivat hyvin suosittuja ja vasta uimahallit syrjäyttivät ne. Nykyihminen ei useinkaan jaksa lähteä oikeasti saunaan. Niinpä monissa taloyhtiöissä saunat käyvät tyhjää, mitä joku 30- tai 40-luvulla syntynyt ei millään pysty käsittämään, saati sitten vanhempi.

Toista oli ennen

No olikos tämä herrojen sauna sitten tuntisauna ja vähän niinku hienompi? -Kai, kai se oli, mutta ei me puhuttu eikä tiettykään paljo mitään niistä. Olikos niillä, tällä herrasväellä, hienommat kamppeet, ku ne meni saunaan? Kävikö ne uimassa tai juoksi siitä? -Enpä nähny. Joo, ne oli ammeessa, sitten siellä uivat. Niinkö? -En tiä, uiko ne ammeessakaan. Kuitenkin niille oli sauna siellä.

Niin se vain maailma muuttuu. Haastateltavaansa paljon nuorempi haastattelija antaa kysymyksissään itse vastauksen, mutta kunnon saunoja ei mene lankaan. Saunakulttuuri on sen arvoista. Tekstiilit ja tittelit eivät saunassa paina. Olet herra tai narri, saunassa olet yksi tavallinen harri.

Haastattelutiedot on poimittu Aänekosken kaupunginmuseon ääninauhakokoelmasta.

Lähteet

1. Sisä-Suomen lehti 16.12.1993