Äänekoski

Sulfiittiselluloosatehdas

Tuotantotilasto

Äänekosken sulfiittisellutehdas oli toiminnassa 46 vuotta alkaen vuodesta 1937 ja päättyen vuoteen 1983. Tänä aikana sellutehdas tuotti maailmalle prosessistaan kaikkiaan noin 1.735.000 tonnia sulfiittisellua. Tuotetusta määrästä kuusisellua oli yli 900.000 tonnia ja koivusellua yli 800.000 tonnia. Tehtaan viimeisinä vuosina valmistettiin vielä Fluff-sellua lähes 50.000 tonnia. Puuta tämän sellumäärän tuottamiseen kului hieman vajaat 10 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tämä määrä vastaa yhden metrin levyistä ja yhden metrin korkuista pinoa, joka ylttää Suomen päästä päähän 8,6 kertaa.

Sulfiittisellun tuotantomääriä 1937-1983

Tehtaan nimellistuotanto sen valmistuessa vuoden 1938 alussa oli 40.000 tn valkaisematonta kuusisulfiittisellua vuodessa. Ensimmäisen kerran tuotannossa päästiin lähelle nimellistuotantomäärää vasta vuonna 1951, jolloin vuosituotannoksi saatiin noin 38.000 tn. Tehtaan keskimääräinen tuotanto kaksikattilaisena vuosina 1938-1959 oli noin 25.700 tn, joka oli vain 64% nimellistuotannosta. Syynä tehtaan alkuvuosien heikkoon tuotantomäärään oli epävakaa maailmantilanne ja siitä johtuva sellumarkkinoiden häviäminen alta.

Tehtaan koko toiminta-aikana sen keskimääräinen vuosituotanto oli noin 37.400 tn. Määrällisesti parhaaseen vuosituotantoon yllettiin vuonna 1970, jolloin tuotannoksi saatiin yhteensä 56.300 tn. Tästä määrästä oli koivusellua 49.000 tn ja kuusisellua 7300 tn. Tehtaan toiminnan heikoimmat vuosituotannot olivat sotavuosina 1940 ja 1944, joina molempina yllettiin ainoastaan noin 8500 tn vuosituotantoon.

Sulfiitin 1930- ja 1940-luku

Sulfiitti käynnistyi alkuvuodesta 1938. Epävarmasta maailmantilanteesta johtuen sellun kysyntä alkoi kuitenkin pian heiketä ja hinta laskea. Vuonna 1938 uudella tehtaalla jouduttiinkin toteuttamaan lähes kahden kuukauden mittainen tuotantoseisokki. Syyskuun alussa 1939 alkanut toinen maailmansota ja marraskuun lopussa alkanut talvisota lopettivat sulfiitin toiminnan kokonaan. Vuonna 1940 tuotteiden vientimarkkinat hävisivät miltei täysin. Sulfiittitehdas olikin tästä syystä pantava seisomaan toukokuussa 1940. Se saatiin käyntiin uudelleen lokakuussa, mutta vain kolmeksi viikoksi.

Vuonna 1941 sellun vienti Saksaan oli saatu heiveröiselle alulle, mutta liikekannallepano ja jatkosodan syttyminen kesällä 1941 pysäyttivät sulfiittitehtaan. Syksyllä 1941 tehdas saatiin osittain käyntiin naistyövoimalla, mutta vuoden tuotanto oli vain 12.500 tonnia. Sotavuosista viimeinen eli vuosi 1944 oli vaikea sulfiitille ja tuotantoa saatiin silloin syntymään vain noin 8500 tonnia.

Sodan jälkeen Suomen selluloosan tuotanto alkoi kasvaa ja vientitoiminta käynnistyi. Vuonna 1945 sulfiitin tuotantomääräksi tuli melkein 17.500 tonnia. Seuraavinakin vuosina tuotanto nousi edelleen ja vuonna 1948 päästiin tehtaan vuosituotannossa ensi kertaa uudelle kymmenluvulle ja tuotannoksi saatiin noin 31.000 tonnia. Vuosi 1949 oli sellumarkkinoilla vaikea ja vienti tyrehtyi. Valtiovalta teki tilannetta helpottaakseen kaksi devalvaatiota.

Sulfiitin 1950- ja 1960 luku

Tehtyjen devalvaatioiden jälkeen tilanne alkoi parantui vähitellen. Vuonna 1950 syttyi Korean sota ja se aiheutti suuren myyntibuumin markkinoilla. Sellun hinta kohosi nopeasti 3-4 kertaiseksi ja tuotannot vuosina 1950 ja 1951 olivat 32.500 tn ja 38.400 tonnia. Sellu kävi kaupaksi hyvällä hinnalla ja tehdasta ajettiin täysillä. Selluloosan myyntihintojen nousu jatkui vuoteen 1952 saakka. Näinä Korean sodan myyntiä vauhdittamina vuosina tehtiin sulfiitin historian parasta taloudellista tulosta. Sellun hinta kohosi silloin ennätyksellisen korkeaksi.

Noususuhdanne kääntyi kuitenkin sen jälkeen laskuun ja selluloosateollisuuden tuotteet asetettiin Euroopan maissa tuontisäännöstelyn alaisiksi. Kysyntä väheni myös Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa. Vuoden 1956 yleislakko lamautti koko Suomen teollisuustuotannon sekä lisäksi erittäin huono jäätilanne vaikeutti selluloosan vientitoimituksia ja tuotantoja jouduttiin osin supistamaan monessa tehtaassa.

1960-luvun alussa markkinatilanne vaikeutui edelleen ja johti lopulta tulokseen, jossa selluntuottajien kesken yhteisesti päätettiin tuotannon supistuksista lähes viidenneksellä vuoden 1961 lopusta lähtien. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan selluloosan hinnat romahtivat. Suomen selluloosateollisuuden kannalta tilanteen korjasi kuitenkin myynti Neuvostoliiton ja Kiinan markkinoille. Pohjoismaiset selluntuottajat päättivät kuitenkin 26.9.1965 alentaa sellun hintoja laadusta riippuen 5-9 %. Hintojen pudotus oli erittäin tuntuva ja kyseistä päivää nimitetään selluloosateollisuuden historiassa termillä Black Monday eli Musta maanantai. Devalvointi vuonna 1967 paransi hieman vientiteollisuuden asemaa.

Sulfiitin 1970- ja 1980 luku

Maailmantalouden suhdanteet heikkenivät 1970-luvun alussa voimakkaasti. Vuotta 1971 pidettiin Suomessa yleisesti teollisuuden kannalta yhtenä vaikeimmista sotien jälkeen. Tämän jälkeen vuoden 1973 öljykriisistä alkanut taantuma murensi edelleen sellumarkkinoita. Tämän vaikutus alkoi näkyä täysimittaisesti vuosituotantomäärissä Äänekoskellakin vuodesta 1975 alkaen, jolloin tehtaan huippuvuosista oli tultu alas tuotantomäärissä noin 29%. Pohjakosketus 1970-luvun tuotantomäärissä saavutettiin vuonna 1977, jolloin tuotanto oli noin 35.000 tn.

1970-luvun pitkän taantuman päättyessä 1977-1978 sulfiittisellun valmistus oli erittäin tappiollista. Markkinoiden alkaessa vetää vuosikymmenen lopulla tuotantomäärissä päästiin nousemaan vielä lähelle 50.000 tn tasoa. Tehtaan tuotantorakenteessa oli kuitenkin noihin aikoihin tapahtumassa suuri muutos. Vuonna 1979 alkanut fluffin tuotanto nosti yksikön kannattavuuden vielä hetkellisesti positiiviseksi ja antoi sille hieman lisätoiminta-aikaa. Tehtaan toiminta päättyi vuonna 1983.

Kuusisellun tuotanto tehtaalla

Tehtaan alkuaikoina raaka-aineena käytettiin pelkästään kuusta. Pelkän kuusisellun valmistus tapahtui vuosina 1937-1957. Tänä aikana tehtiin yhteensä noin 505.000 tn kuusisellua. Paras vuosituotanto kuusisellulla saavutettiin vuonna 1955, jolloin valmistettiin yhteensä noin 38.500 tn. Pelkällä kuusisellulla tehtaan keskimääräinen vuosituotanto oli noin 25.000 tn. Keskituotantoa kuusella laski voimakkaasti markkinahäiriöistä johtuneet tehtaan alkuvuosien hyvin heikot tuotantomäärät.

Kuusisellun pääasiallinen markkina-alue oli Englannissa. 1960-luvun alussa kuusisellun myynti alkoi hiipua. Tämä johtui siitä, että uudet käynnistyneet sulfaattitehtaat veivät markkinoita mäntysulfaatilla, jossa oli parempi lujuus. Siitä oli paljon hyötyä armeerausmassana käytettäessä. Sa-massa tarvitsi kuitenkin enemmän jauhatuskapasiteettia, jota sulfiitin vanhoilla asiakastehtailla Englannissa ei ollut riittävästi. Tämä piti kuusisellun toimitukset sulfiitista edelleen käynnissä.

Kuusisellun tuotanto tehtaalla romahti kuitenkin vuonna 1967 koivusellun määrän kasvaessa voimakkaasti. Tämän jälkeen kuusisellun tuotantomäärät pysyttelivät huippuvuosinaankin alle 10.000 tn vuosituotantomäärissä. Tehtaan viimeisinä toimintavuosina 1980-luvun alussa kuusisellun vuosituotantomäärät olivat enää alle 10% kokonaismäärästä.

Koivusellun tuotanto tehtaalla

Koivusellun tuotanto tuli tehtaalla mahdolliseksi 1950-luvun puolivälin jälkeen, kun valkaisulaitos saatiin tuotantokäyttöön. Koivun käyttö prosessissa alkoi hiljalleen lisääntyä ja saavutti maksiminsa vuonna 1968, jolloin yli 93% tuotannosta oli koivusellua. Tehtaan tuotannollisesti parhaat vuodet sattuivat 1970-luvun taitteeseen, jolloin myös koivun käyttö suhteutettuna tuotantomääriin oli suurimmillaan.

Kasvanut koivun käyttö toi esille tehtaan raaka-ainepohjassa olleen ongelman. Lisääntyneestä kysynnästä johtuen tehtaalle tuleva koivupuu nuorentui koko ajan ja oli lopulta täysin tuoretta. Selluprosessin uutepitoisuudet lisääntyivät ja aiheuttivat ajo-ongelmia. Tästä syystä prosessiin hankittiin nollakuidun poisto eli Attis-suotimet. Tämä auttoi jonkin aikaa pitämään sellun uutepitoisuuden kurissa. Vuonna 1967 tehtaalla luovuttiin valkaisussa kloorauksesta ja tilalle rakennettiin klooridioksidivaihe. Tämä vaikutti ratkaisevasti uutetasoon alentumiseen. Vuonna 1972 rakennettiin vielä kuorimon kentälle ns. JG-hakekasa, jossa tuore koivuhake voitiin nopeasti vanhentaa sulfiittikeittoon paremmin sopivaksi.

Valkaistu Birch Extra -koivusellu oli tuotantomäärällisesti tehtaan päätuote 1960-luvun alkupuolelta aina 1980-luvun alkuun saakka. Koivusellun valmistusmäärät pienenivät tehtaalla 1970-luvun alkupuoliskolla. Tämä johtui osin vuosikymmentä vaivanneesta lamasta, mutta myös toisaalta markkinoille tulleen sulfaattikoivun lisääntyneestä määrästä. Sen ehdoton etu si-koivuun verrattuna oli alhaisempi uutetaso.Tehtaan viimeisenä toimintavuonna 1983 koivusellun tuotantomäärä oli enää 40% kokonaistuotannosta.

Fluffin tuotanto tehtaalla

Markkinat alkoivat tehtaan perinteisillä tuotteilla katoamaan vanhenevan sulfiittisellutehtaan alta lähestyttäessä 1970-luvun loppua. Parempaa kannattavuutta ja lisätoimintavuosia tehtaalle lähdettiin hakemaan keskittymällä hiljalleen viriäville vaippa- ja sidemarkkinoille. Fluffsellu oli raaka-ainetta tälle markkinasekmentille.

Fluffin tuotantoa varten tarvittavat investoinnit ja muutokset tuotantoprosessiin olivat kohtuulliset, joten siihen lähdettiin mukaan. Fluffsellun tuotantomäärät alkoivat muutosten jälkeen nousemaan ripeästi 1980-luvun alussa. Tehtaan viimeisenä toimintavuonna 1983 fluffin tuotanto oli jo noin 52% tuotannosta ja siitä oli tullut tuotantomäärällisesti tehtaan päätuote. Fluffsellua valmistettiin tehtaalla ennen sen alasajoa kaikkiaan noin 50.000 tn.

Lähteet

1. Suomen Selluloosayhdistys Finncell 1918-1999
2. Jouko Pirkkasen haastattelu 2016
3. Erkki Aallon haastattelu 2016
4. Äänekosken tehtaat 75-vuotta, Jaakko Auer, 1971