Työväenyhdistyksiä
Kovalan kitulias alku
Kovalankylän ja Ruotin työväenyhdistys oli sitkeähenkisin Äänekosken nykyisen viheralueen yhdistyksistä ennen vuotta 1918. Yhdistys perustettiin 3.3.1907 ja se toimi käytännöllisesti katsoen keskeytymättä kansalaissotaan saakka. Jäsenmäärä ei ollut suuri, mutta se pysyi uskollisesti puolueen rivissä tilittäen silloinkin muutamat markkansa kunnallisjärjestölle, kun Honkola ja Parantala olivat nukahtaneet Koivistosta ja Mämmestä puhumattakaan. Kovalankylän yhdistyksen eräs hengissä pysymisen syy oli Heinäahon talon isännän Juho Hakkaraisen vuodesta toiseen jatkunut myötämielisyys yhdistystä kohtaan. Hän antoi käyttää talon tiloja mm. kokousten pitoon. Perustavassa kokouksessa ja sen yhteydessä pidetyssä iltamassa tilaisuutta juhlisti Heinäahon talon katolla liehunut punalippu. Muidenkin talojen tiloja saatiin joskus käyttää, mutta saattoipa sattua niinkin, että tilan käyttö peruutettiin talon puolesta niin viime tingassa, että uutta ei enää ehditty hommata tilalle.
Vuoden 1907 keväällä Kovalan TY näkyy toimineen Suolahden TY:n haaraosastona. Muutenkin yhdistyksen alkuvaiheissa suolahtelaiset näyttävät antaneen apuaan mm. esittämällä ohjelmaa yhdistyksen iltamissa. Toukokuussa 1907 oli Kovalankylän iltamissa jo näytelmäkin Työmiehen elämä. Syksyllä 1909 maaseutukirje kertoo, että oli jo tehty päätös yhdistyksen lakkauttamisesta, mutta nyt on kuitenkin meininki koittaa uudestaan. Ensi pyhänä eli t.k.28:nä päivänä on kokous Rikolan torpassa. Toisiin viheralueen yhdistyksiin nähden Kovalasta on Sorretun Voimaan tullut runsaasti maaseutukirjeitä, joita lehti on koko joukon ottanut palstoilleen. Niissä on saatettu valitella huonoa kalansaalista tai kertoa tukkeja ajettavan jo sulassa maassa. Yleensä niissä on kuitenkin pohdittu yhdistyksen tilaa ja hankalien ympäristöolosuhteiden aiheuttamia paineita niin yhdistykselle kuin yksityisille henkilöillekin. Eräässä Sorretun Voiman maaseutukirjeessä Kovalankylältä on yritetty panna järjestykseen myös yhdistyksen omaa väkeä. Pariinkin kertaan on moitittu välinpitämättömästä suhtautumisesta kokouksiin:
Täytyy moittia Ty:n jäseniä siitä, kun ovat niin kovin laiskoja käymään kokouksissa. Jos sitten tunnin parin perästä heitä saapuisi juuri sen verran, että voitaisi kokous pitää, niin on taas toinen syy, että puheenvuoroja ei näet käytä muut kuin muutamat harvat, joten keskustelu on kuivaa ja yksipuolista.
Kovalan kylältä samasta asiasta oli nimimerkki Tahvo kirjoittanut jo edellisenä kesänä:
Tullaan tunti pari myöhässä kokouksiin jos lainkaan. Ei uskalleta liittyä yhdistykseen porvareiden suosion menettämisen pelossa.
Kirjeiden lähettäjät ruoskivat vuodesta toiseen myös remuelämää, joka vaikeutti järjestötoimintaa. Kirjeitä lähettivät nimimerkit Temokraatti, Mokraatti, Teidän Mölö, Tyhjäliiton kanditaatti, Vasta-alkava, Ensikerta, Poismuuttava jne. Tyylistä päätellen kirjoittajia oli korkeintaan 2-3 henkilöä. Nimimerkin alituinen vaihtaminen johtunee siitä, että kirjeiden johdosta tuli kylältä uhkauksia. Pontikankeitto, juopottelu, tappelut ja kortinpeluu eivät tunnu Kovalasta vähentyneen koko aikana. Hätähuuto nuorison puolesta näkyy monissa kirjeissä.
Honkola ja torpparien lakko
Sorretun Voimassa mainitaan Honkolan TY ensimmäisen kerran 21.9.1906. Saman vuoden joulukuusta alkaen on sarja uutisia, joista ilmenee, että Honkolassa sattunutta torpparilakkoa on käsitelty moneen kertaan Saarijärven käräjillä ja myöhemmin jopa Vaasan hovioikeudessa. Lakon aiheuttamaa käräjäjuttua käytettiin työväestön luokkatietoisuuden kohottamiskeinona:
Honkolan kylän pomot olivat täällä välikäräjillä torppareilleen ja työläisille uutta vapaamielistä torpparilakia tekemässä, vaan kesken se vielä oli jäänyt tällä kertaa. Pankaapa työläiset hampaanne koloon vaalipäiviksi!
Juttu oli helmikuussa 1907 kolmannen kerran esillä ja vieläkin siirrettiin huhtikuun käräjille, vaikka oli jo 30 todistajaa kuultu. Uutisen kirjoittaja väläyttää oikeudenkäynnin poliittisia vaikutteita valittamalla sitä, että juttuun halutaan sekoittaa sellaiset jotka ovat TY:n jäseniä. Kantajina olleiden talollisten oikeutusta asian viemiseen käräjille epäilee kirjoittaja:
Taitaa käydä pomoille vaikeaksi todistaa, että olisi tehty rikos sillon, kun siveellisellä lakolla olemme näyttäneet osanottomme sorretun toverimme kohtaloon.
Huhtikuussa juttu päätettiin käräjillä mutta päätös julkaistiin vasta 1.7.1907. Torpparit J. Penttinen ja Juho Siistonen saivat sakkoa. Penttinen valitti asiasta hovioikeuteen, joka ilmeisesti palautti sen kihlakunnanoikeuteen, koska jälleen marraskuussa uutinen kertoo jutun olleen jo kuudennen kerran esillä Saarijärven käräjillä. Talollisten puolelta kantajina olivat Elis Piilonen, Albert Järvenpää ja Heikki Jämbeck. Erikoista oli, että Penttinen vei itse valituksensa hovioikeuteen, kun ei luottanut esivallan postilaitokseen. Vakuudeksi Penttinen laittoi vielä ilmoituksen Sorretun Voimaan, jossa ilmoitti kruununvoudille viemästään todistuksesta.
Matti Väyrynen muistelee torpparien sopineen lopulta riitansa isäntien kanssa. Ilmeisesti suurin osa torppareista näin tekikin, mutta kaikille se ei ollut mahdollista, koska Sorretun Voima kertoo:
Saarijärven kihlakunnanoikeus tuomitsi torppari O. Nastosen yhdeksän päivän kuluttua lähtemään omista rakentamistaan huoneista ja jättämään torppansa talon vapaasti nautittavaksi. Kantajana oli Nääsilän talonomistaja Albert Järvenpää. Hän oli se sama nuorsuomalainen isäntämies, jolta eivät Äänekosken sulkulaiset maitoa ostaneet. Hän oli myös käyttäytynyt häiritsevästi Honkolan TY:n iltamissa ja sai myöhemmin oikeudessa vastata siitä. Häädetyllä torpparilla oli paljon lapsia.
Heinäkuussa kerrotaan Nastosen tavarat laitetun kruunun puolesta tuulettumaan ja hänen vaikeroiva perheensä ulos majastaan. Maaseutukirjeessä syytetään Järvenpäätä siitäkin, että hän odotti häätöä kunnes Nastonen oli tehnyt kylvönsä, jolloin sai nekin korvauksetta haltuunsa. Sorretun Voiman lukijoiden tuoreessa muistissa olivat vielä pitkään jatkuneet kiistat Laukon torpparien häädöstä. Pienempiä häätöjuttuja esiintyi kaiken aikaa myös ympäri Keski-Suomea. Vielä vuonna 1914 ja 1916 Sorretun Voimassa oli kolme uutista Eerikki Honkosen ja Ville Raatikaisen suorittamista torpparihäädöistä, joten voidaan sanoa, että Hokolassa torpparilaitoksen aiheuttamat ristiriidat olivat Äänekoskella pahimmillaan pysyen ongelmana niin kauan kun torpparilaitoskin oli voimassa.
Solidaarisuus Honkolan torpparilakkolaisia kohtaan tuntuu olleen merkittävä, koska Sorretun Voimassa oli tilitys, josta näkyy, että Honkolan lakkolaisten onkijaisissa on tullut puhdasta voittoa 61,45 mk. Sillä summalla voitiin esim. maksaa toisen tuomitun sakot. Tietoa saatujen varojen käytöstä ei kuitenkaan ole.
Iltamat, retket ja juhlat
Vuosien 1906-1908 välillä Sorretun Voimassa on nähtävissä, että yhdistys järjesti iltamia ja muitakin huvi- ja virkistystilaisuuksia. Verkkalan torpassa järjestettiin 16.12.1906 iltama, jossa oli laulua, pukutanssi, runonlausuntaa yms. Lopuksi oli yleinen kenkien kulutus eli tanssi. Torpissa järjestetyille iltamille antoi varmaankin oman säväyksensä tilojen ahtaus. Millaista mahtoikaan olla näytteleminen Tollon torpassa pidetyissä iltamissa, jotka pidettiin Sorretun Voiman hyväksi 19.4.1908. Näytelmänä oli Suuria tuumia. Iltamat järjesti Honkolan työväenyhdistyksen ompeluseura.
Erikoinen tapa Honkolan työväenyhdistyksellä on kävelyretkien järjestäminen erikoisesti vappujuhlien yhteydessä. Vuonna 1907 on järjestetty kävelyretki Parantalan yhdistystä vastaan ja sen jälkeen pidetty iltama Verkkalan torpassa. Ohjelmassa oli jopa 3-näytöksinen näytelmä, kupletti, pukutanssia, huviposti ym. Lopuksi oli yleinen polkan polske. Oviraha oli 40 penniä, mikä oli noin viidennes miehen päiväpalkasta. Seuraavana vuonna 1908 honkolalaiset menivät Äänekoskelle vappujuhliin. Torvisoittokunta oli menijöitä vastassa lossin rannassa. Samana vuonna tehtiin vielä yhteinen kävelyretkitapaaminen parantalalaisten kanssa Karppalan harjulle elokuussa. Senkin yhteydessä pidettiin iltama. Kaiken kaikkiaan toiminta oli jo lamaantumaan päin, koska muutamaa päivää myöhemmin Sorretun Voiman pikku-uutisissa valitetaan toiminnan uneliaisuutta ja sitä, että kuukausikokouksissa ei käydä. Yhdistyksen toiminnan valitetaan olevan vain jonkun henkilön huolena.
Toiminta hiipuu hiljalleen
Vuoden 1909 aikana Honkolan TY:n puoluevero oli jo jäänyt maksamatta, joten niihin aikoihin yhdistys lienee nukahtanut. Vuonna 1910 joulukuussa Sorretun Voimassa on Honkolasta maininta, että se on pimeimpiä pesiä ja että sen asiamiehet ovat olleet lurjuksia. Erityistä huomiota herätti pieni Kangashäkin kyläkunta. Honkolassa kuten myös Parantalassakin porvarit organisoivat työväen rivejä hajottavaa toimintaa. Vuonna 1913 on Sorretun Voimassa uutinen, jossa Honkolan lauluseuran kerrotaan pitävän iltaman Iisakkilassa lainakirjaston hyväksi. Ohjelmassa oli näytelmäkin Ainoa hetki. Vuonna 1915 nimimerkki Simeon kuvaa puhujamatkallaan Honkolaa:
Paikkakunnalla on pääasiallisesti maanviljelijöitä, työväkeä, torppareita ja mäkitupalaisia. Paikkakuntalaiset kertoivat, että talolliset eivät tule työväenpuhujaa kuulemaan. Illan kuluessa tuli kokoukseen noin 70 henkilöä. Eräs manttaalipappa asetti rekensä yöksi heinää kaatamaan ettei väki päässyt puhujaa kuulemaan. Työväenyhdistystä ei Honkololan kylässä ole, eikä paljon luokkatietoisia tovereitakaan. Sanoivat kuitenkin työläisten äänestävän sos.dem. puoluetta.
Osuuskauppa oli Honkolassa jo ainakin vuonna 1913, koska uutinen kertoo, että sinne oli murtauduttu. Muutenkin osuustoiminta oli ilmeisesti sellainen toimintasektori, jonne työväestön toimintatarmo suuntautui niihin aikoihin. Kerrotaan mm. Jussilassa järjestetystä tilaisuudesta, jonne kansaa koetettiin houkutella Sorretun Voiman ilmoituksella:
Kannattaako meidän todella yllä pitää sitä kauppiasarmeijaa, mitä meillä on tiskinsä takana puolet ajastaan joutilaana seisomassa, vai olisiko kukkarollemme helpompi olla yksi kauppa ja se voimakkaana.
Osuuskaupan osakkaiden lapsille tarjosi Äänekosken osuuskauppa koulutarpeet ilmaiseksi. Kunta ei koulutarpeita vielä silloin kustantanut. Kuten muuallakin, oli monilla suuri huoli varsinkin nuorison juopottelusta ja kortinpeluusta sekä välinpitämättömyydestä yhteiskunnallisiin asioihin, eikä huoli ollut varmaan aiheetonta. Elettiinhän työväenliikkeessä kieltolain ihannoimisen aikaa.
Vuosi 1915 oli eletty Honkolassa niin maailmansodan varjossa, että merkkejä toiminnasta ei näy, mutta vuonna 1916 on jo torvisoittokunta pitänyt iltaman Iisakkilassa. Vuonna 1917 on nähtävissä järjestöllinen henkiin herääminen, sillä Honkolan torppariammattiosasto on pitänyt kokouksen Pellonpään torpassa. Sorretun Voiman joulutervehdyksessä on Honkolasta 26 nimeä. Hiukan parempi oli Parantala 52 nimellään.
Parantala
Parantalan TY perustettiin autonomian aikana kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 1908 ja uudelleen vuoden 1916 joulukuussa. Vuoden 1909 keväällä näkyy Sorretun Voimasta, että Parantalan TY oli järjestänyt iltaman Väyrysen torpassa vaihtelevalla ohjelmalla, mutta sitten toiminta lamaantui. Vastus koveni, kun insinööri Hammaren irtisanoi torppareitaan ja kappalainen haukkui sosialistejä kinkereillä. Vuonna 1908 yhdistys oli kerännyt 25 mk Sorretun Voimalle tukirahaa. Summa vastasi kymmenen miehen päiväpalkkaa ja oli siten merkittävä kylän kokoa ajatellen. Lokakuussa samana vuonna yhdistys piti kansalaiskokouksen, jossa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä kunnallista äänioikeutta yksimielisesti. Kokous vaati myös maanvuokralain ulottamista taaksepäin torpparien aseman parantamiseksi.
Parantalan TY:n uusi tuleminen eli toinen perustaminen tapahtui joulukuussa 1916. Mukaan lähti noin 20 hengen ydinjoukko. Yhdistyksen voimahahmona oli sittemmin Tammisaaren vankileirillä kuollut Jalmari Heinänen. Ainakin keväällä ja kesällä vuonna 1917 Parantalan TY järjesti useita iltamia. Myöskin piirijärjestölle on jälleen maksut suoritettu. Lehtikirjoittelukin alkoi taas elpyä ja mm. nimimerkki Sasu ihmettelee Parantalan vanhoillisten taikauskoisuutta Sorretun Voiman uutisessa. Matti Väyrynen kertoa, että yhdistyksen uudelleenperustamisen jälkeen ei pöytäkirjoihin enää laitettu tiettyjä vastustajia suoraan syyttäviä pykäliä, jotka olivat aiheina aikaisempiin rettelöihin.
Koivisto
Koiviston kylällä ei ennen vuotta 1918 ollut kuin alueosasto, josta löytyy maininta Sorretun Voimassa siinä yhteydessä, kun piiripuolueen ja kunnallisjärjestön veroa karhutaan pikinmiten alueosaston pitämien iltamien perusteella. Iltamat oli pidetty kunnallisjärjestön nimissä. Tehtaan työsulun aikana myös Koivistossa kunnallisjärjestö piti yleisen työväen kokouksen, jossa odotettiin väitöstä paikalla olleiden nuorsuomalaisten kanssa. Sitä ei kuitenkaan syntynyt. Koiviston naapurikylällä Kangashäkissa toimii eräs vireimpiä puhtaasti agraariympäristössä syntyneitä työväenyhdistyksiä. Se ei nukahtanut yhdeksikään vuodeksi tultuaan perustetuksi kohta suurlakon jälkeen. Kangashäkin vireän TY:n toiminta säteili hieman myös Äänekosken puolelle, sillä osa kylästä liitettiin Äänekoskeen kuntaa muodostettaessa. Yhdistys piti mm. Nätkilässä Äänekosken puolella monia iltamia.
Muutamia vuosia ennen vuotta 1918 Koiviston työväestön järjestötoiminta lienee ollut täysin lamassa. Sorretun Voimassa kerrotaan vain köyhien kansakoululaisten hyväksi pidetystä iltamasta, jolla ei ilmeisesti ollut mitään poliittista luonnetta. Sorretun Voima kertoo jo vuonna 1907 Koivistosta kruunun virkatalon vuokraajan palvelusväkeään kohtaan harjoittamasta mielivallasta. Vuokraaja oli erottanut työväkeään sillä perusteella, että nämä eivät suostuneet lähtemään kotia tultuaan ylitöihin lauantaina klo 18.30. Muuttoaikaa erotetulle palvelusväelle isäntä antoi vain vuorokauden. Vuoden 1910 viimeisellä vuosineljänneksellä on Koiviston alueosasto tilittänyt kunnallisjärjestölle 10 mk. Nimimerkki Simson kuvailee järjestötoimintaa Koivistossa seuraavasti:
Koiviston kylä on kahden edellisen kanssa samanarvoinen, että sielläkin on ollut työväenyhdistys, vaan se kuolla kupsahti pois. On sentään muutamia tietoisia puoluetovereitakin. Siellä saa lukea Työmies-lehteäkin, jota en ollut sittemmin nähnyt kuin Äänekoskella. Väkeä kokoontui noin 70 henkeä Koiviston taloon, jossa puhua paukuttelin heille.
Kovin kauaskantoista vaikutusta ei puhujamatkalla ollut, koska aluejärjestö ei herännyt uudelleen henkiin. Ilmeisesti yhteiskunnallisista asioista kuitenkin haluttiin kuulla puhujilta, koska noinkin monilukuisasti paikalle tultiin. Eihän maalaiskylissä siihenkään aikaan liiemmälti kulttuurin tilaisuuksia ollut.
Mämmenkylä
Työväenyhdistys perustettiin Mämmelle ensi kertaa 13.2.1907. Jäseniä liittyi heti kolmattakymmentä ja innostus oli suuri. Yhdistys lienee nukahtanut saman tien, kun merkkejä sen toiminnasta ei näy esimerkiksi maksettuina piiriveroina. Seuraavina vuosina ei Sorretun Voimassa Mämmeltä juuri ole uutisia lukuun ottamatta vuonna 1908 riehunutta kurkkumätäepidemiaa, jolloin useita lapsia kuoli siihen ja koulukin suljettiin sen takia. Harvinaisen suuri pontikkatehdas kerrotaan hävitetyn Petojoen varrelta vuonna 1910. Hirvaanmäen TY piti iltaman Paloniemen torpassa Jokelassa 12.6.1910. Näytelmänä oli Kosiomatka. On mahdollista, että jonkinlaista yhteyttä järjestöpuolella harjoitettiin naapurina toimivan Hirvaanmäen TY:n kanssa.
Nimimerkki Simeon sai kesällä 1915 Mämmellä vesiperän puhujamatkallaan. Hän ei saanut edes kokouspaikkaa. Ankea sota-aika ja yleinen työväen järjestötoiminnan vireytyminen herätti jälleen Mämmen TY:n henkiin. Sorrelun Voima kertoo 12.8.1917 kylälle perustetun uuden TY:n. Peräti 47 henkeä oli liittynyt sen jäseniksi. Ensimmäisen iltamansa yhdistys piti jo syyskuussa Hyvänjoen torpassa vaihtelevalla ohjelmalla. Samassa torpassa esitettiin omin voimin jo näytelmäkin iltamissa. Näytelmä oli Kauppamatkustaja.
Lähteet
- Taisto Poikosen arkisto
