Prääsän taistelu

Prääsä Petroskoin lukko 7.-8.9.1941

 

Puolustusvoimien kuvakeskuksen 170 000 valokuvan tietokanta on laitettu esille nettiin osoitteessa: http://sa-kuva.fi/

Väsymys haittaa II Pataljoonan etenemistä

Prääsän taistelu

Prääsän taistelu

Suoran tien ollessa tukossa Prääsään käski eversti Heiskanen jo varsin väsyneen JR50:n hyökkäämään kohti Prääsää pohjoisesta pitkin Suojunjoen etelärantaa. Prääsä-Petroskoi tie oli katkaistava apujoukkojen tuonnilta ja siten vaikeutettava Prääsän puolustajien tilannetta. Sunnuntaina 7.9. klo 6.15 Väänäsen II Pataljoona ja Saarelaisen III Pataljoona lähtivät liikkeelle. Pian lähdön jälkeen satoja II Pataljoonan miehiä palasi takaisin Kinnasvaaran lähistölle väsymystä valittaen. Miehet sanoivat, että heille oli luvattu kunnollinen lepo ja kun vielä sattui olemaan lepopäivä eli sunnuntai he vaativat nyt annetun lupauksen lunastamista. Takaisin palanneet miehet komennettiin aukealle ja majuri Aho kutsui paikalle saatavissa olleet sotapoliisit. Kinnasvaarana pellolla seisoi rivissä 231 Väänäsen pataljoonan miestä ja 19 aliupseeria. Vaikka Aho ja Väänänen puhuttelivat ja uhkailivat miehiä sanat eivät aluksi tuntuneet tehoavan lainkaan. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun kerrottiin, että kyseessä oleva kieltäytyminen tulkitaan kapinaksi ja tuomitaan sen mukaisesti.

Kuulustelu

Kuulustelu Kinnasvaarassa 7.9.1941

Vähitellen sotatuomari Paavo Alkion, kapteeni Lehtisaaren, kapteeni Väänäsen ja komppanianpäällikkö vänrikki Eero Korhosen psykologisesti oikeanlaiset puhuttelut alkoivat tuottaa tulosta ja kieltäytyjien rintama alkoi murentua ja lopulta jokainen totteli annettua lähtökäskyä. Miehet kertoivat syyksi käyttäytymiseensä väsymyksen ei pelon. Tämä lienee ollut ainakin osasyy siihen, että eversti Heiskanen luopui lopulta kaikista syytetoimista miehiä vastaan. Tosin myös miesten pidättäminen kesken kiivaan etenemisen olisi heikentänyt rykmentin voimaa ratkaisevalla tavalla. Muutama päivä ennen tätä kieltäytymistapausta oli 92 sotilasta 3.Komppaniasta lähettänyt eversti Heiskaselle kaikkien allekirjoittaman kirjeen, jossa he olivat toivoneet ettei 3. Komppaniaa enää laitettaisi etulinjaan. Heiskanen ei tälläistä pyyntöä ymmärtänyt lainkaan ja hankkeen johtomiehinä olleet ylikersantti ja kersantti tuomittiin aliupseerille sopimattomasta käyttäytymisestä 1-2 kk vankeusrangaistuksiin. On luultavaa, että II Pataljoonan miehet olivat 3. komppanian miesten pyynnöstä varsin tietoisia ja se vaikutti siten heidän käyttäytymiseensä. Tämä tapahtuma jäi hyökkäysvaiheen ainoaksi kieltäytymistapaukseksi JR50:ssä ja Präässä II Pataljoonakin taisteli taas mallikelpoisesti.

Hyökkäys Prääsään

Koska II Pataljoonan joukkojen käyttöarvo oli perustellusti epäilyksen alainen majuri Aho pyysi eversti Heiskaselta käyttöönsä I Pataljoonan joukot, jotka saatiinkin mukaan hyökkäykseen lukuunottamatta 3.Komppaniaa, joka jäi divisioonan reserviksi. Saarelaisen III Pataljoona sai edettyään Suojunjoen rantoja pitkin suoritettavakseen myös II Pataljoonan alkuperäisen tehtävän. Joukot pääsivät suunnitellusti Prääsä-Petroskoi maantien pohjoispuolella olevan lammen maastoon. Täällä olevan vihollisen kanssa käytiin yhteenotto. Noin klo 17 myös majuri Lieskan I Pataljoona saapui lammen maastoon, josta se suuntasi edelleen maantielle. Klo 18.10 III Pataljoonan joukot saavuttivat Prääsä-Petroskoi maantien, joka katkaistiin Deggilammen kohdalta.

Hyökkäysvaunu tulessa

Vaunu tulessa Prääsän tiellä 8.9.1941

Läheltä maatietä III Pataljoonan joukot löysivät vihollisen tyhjät asemat, jotka miehitettiin välittömästi. Vihollinen yritti pitkin päivää murtaa Saarelaisen joukkojen asemia mm. hyökkäysvaunuja käyttämällä siinä kuitenkaan onnistumatta. Osa vaunuista tuli Prääsän ja osa Petroskoin suunnasta. Myös majuri Lieskan I Pataljoona oli saavuttanut maantien hieman idempänä, jossa sen joukot joutuivat pian taisteluun Prääsän puolustusta auttamaan pyrkivien vihollisosastojen kanssa. Tilanne jatkui samanlaisena läpi yön ja vähitellen sen aikana vihollisjoukoille alkoi selvitä, että suomalaiset olivat tehneet koukkauksen ja että Prääsää puolustavat voimat olivat vaarassa jäädä sen johdosta mottiin.

Majuri Aho antoi rykmentilleen hyökkäyskäskyn seuraavaa aamua varten illalla klo 20.20. Sen mukaan Väänäsen II Pataljoonan piti hyökätä III Pataljoonan asemien läpi kohti Prääsää ja Lieskan I Pataljoonan piti lähteä etenemään kohti Petroskoita ja asettua sopivaan kohtaan maantiellä puolustukseen. Hyökkäykset eivät kuitenkaan aluksi onnistuneet siitä syystä, että vihollinen oli pitkin yötä ja aamua kuljettanut Petroskoista vahvoja joukkoja ja kalustoa tukemaan Prääsän puolustusta. Neuvostojoukoilla oli tarkoitus avata Prääsän motti hinnalla millä hyvänsä. Päivän kuluessa JR50:n joukot joutuivat raivoisiin ja kuluttaviin taisteluihin vahvojen vihollisvoimien kanssa. Vihollisella oli tukenaan mm. suuria Klim-panssarivaunuja, joihin omat panssarintorjunta-aseet eivät tehonneet lainkaan.

Prääsän kauppala

Prääsän kauppalaa 10.9.1941

Päivän edetessä lähemmäs iltaa vihollisen voimat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa hiipua. Sen miehistötappiot alkoivat kohota suuriksi ja se menetti kalustoaan runsaasti. Koska täydennysten saaminen Petroskoin suunnasta oli samaan aikaan estetty, murtui hyökkäävien joukkojen selkäranka ja eloon jääneet alkoivat antautua suurina joukkoina. Lopulta II Pataljoonan joukkojen ei tarvinnut enää edetä aivan Prääsään saakka, koska etelästä nousevat JR29 joukot olivat jo ehtineet miehittää Prääsän kauppalan. Viholliselta jäi Prääsän mottiin valtavasti kaatuneita ja sotamateriaalia. Suuria Klim-panssarivaunuja sekä T-28 vaunuja oli 14 kpl. Lisäksi motissa oli paljon tuhottuja kuorma-autoja, hevosajoneuvoja ja aseita. Prääsää puolustaneet joukot olivat kokeneet täydellisen tuhon. Taistelujen hiljennyttyä majuri Aho antoi käskyn joukoilleen asettua puolustukseen. Seuraavana päivänä Ahon joukot marssivat kokonaisuudessaan Prääsään, jossa sille järjestettiin viikon mittainen lepo. III Pataljoonan komentaja kapteeni Saarelainen pääsi lomalle ja hänen tilalleen tuli ruotsia äidinkielenään puhuva majuri Ruda.

Joukkojen liikkeet Tervalampi-Kinnasraava-Prääsä alueella

Alla olevassa karttakuvassa on esitetty joukkojen liikkeet Kinnasvaaran ja Prääsän taisteluissa.

7.-24.9.1941
Kinnasvaara-Prääsä

Säämäjärvi-Prääsä-Matrossa-Petroskoi alueen kartta

Alla kartta Säämäjärvi-Prääsä-Matrossa-Polovina-Petroskoi alueesta. Karttakuvan koko on 5,1Mb, joten sen lataaminen saattaa hitaammalla nettiyhteydellä kestää hieman. (Lähde:joni.paananen@luukku.com, Viitasaari). Kartan resoluutiota voi säätää selaimen CTRL ja +/- näppäinyhdistelmällä.

Prääsän ympäristö
Säämäjärven itäpuoli

JR50:n tappiot 6.-8.9.1941 [1]:

Alla olevassa taulukossa on esitettynä JR50:n joukkojen kärsimät tappiot kaatuneina ja haavoittuneina ajankohdan taisteluissa.

JR50 upseerit aliupseerit miehistö yhteensä
kaatuneet 0 1 4 5
haavoittuneet 0 5 9 14
Vihollisjoukot yhteensä
kaatuneet n.1000
vankeja n.200

Hyökkäyskäskyt

Alla olevien linkkien kautta pääsee suoraan JR50:lle tai sen pataljoonille annettuihin hyökkäyskäskyihin Kansallisarkiston VAKKA-arkistotietokannassa. Hakunopeus tietokantaan saattaa palvelimen kuormitusasteesta johtuen vaihdella jonkin verran.

Sotapäiväkirjasivut

Alla olevien linkkien kautta pääsee suoraan sivun ajankohtaa vastaaville JR50:n pataljoonien sotapäiväkirjasivuille Kansallisarkistossa. Hakunopeus Arkistolaitoksen VAKKA-arkistotietokantaan saattaa palvelimen kuormitusasteesta johtuen vaihdella jonkin verran.

Lähteet:

  • Vornan taistelutaivat Jalkaväkirykmentti 50 1941-1944, Kimmo Sorko 2007, ISBN 978-952-92-3069-3, sivut 88-94
  • Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, Ääneseudun veteraanimatrikkeli, ISBN 958-91-5294-9, sivut 65-72
  • Kansallisarkiston VAKKA-arkistotietokanta

Viitteet:

  • [1] Kolmen rintaman rykmentti JR50 1941-1944, Kimmo Sorko 1988, ISBM 951-99965-5-9, sivu 113